Tarinan tynkää olisi nyt tämän päivän luukusta ilmestymässä. Kertojana olisi kyllä nyt hieman eri henkilö, kuin yleensä.
Haukahteiset huomenet!
Uusi päivä ja uudet jäähiutaleet vesikupissa. Vaikka emäntä kävi juuri vaihtamassa yön aikana jäätyneen veden uuteen, on vesi jo kerännyt lumen hippuja. Viime yönä satoi hieman lunta ja maa on valkea jälleen. On hyvin outoa, kun lumi ei tuoksu oikein miltään. Pitkien unien jälkeen on pakko venytellä ja päästää pari haukahdustakin naapuruston pinserille, joka kylläkin menee talomme ohi monta kertaa päivässä. Mielestäni on silti hyvä ilmoittaa emännälle, tuntemattoman koiran kävelevän talomme ohi. No, saan siitä kyllä hieman toruja, ei kuulemma näin aikaisin saisi haukkua.
Nousen tähystämään koppini päälle. Tassut uppoavat uuteen ja pehmeään lumeen. Päätänkin pyöriä muutaman kerran ympyrää koppini päällä ja ruveta makoilemaan.
Nukahdan kuitenkin hetkeksi ja herään siihen, kun emäntä tulee sisältä ulos. Nousen seisomaan, ravistelen lumet turkistani ja päästän iloisen haukahduksen. Emäntä tulee häkin ovelle ja päätän hypätä kopin katolta takaisin maanpinnalle. Menen ovelle ja heilutan häntääni riemulla edestakaisin. Emäntä antaa minulle lihaisan luun ja sanoo lähtevänsä töihin. Saan muutaman taputuksen päälaelle ja häkin ovi sulkeutuu. En kiinnitä emäntään enää huomiota vaan kiinnitän kaiken huomioni maukkaaseen luuhun. Talvessa on se hyvä puoli, että saan kunnon lihaisia luita todella usein, sillä talvella ne eivät mene pahaksi eivätkä kärpäset tule minun herkkuni luokse.
Päivän mittaan saan puolustaa pihapiiriäni monilta ohi kulkevilta koirilta. On joukossa myös tuttaja koiraystäviä, kuten snautseri Gombo. Haukahdan hänelle kerran, mutta kunnioituksesta ystävää kohtaan en pidä häntä uhkana ja jätän hänet lenkkeilemään rauhassa.
Kuulen isännän auton ajavan pihaan, tunnistaisin auton äänen missä vain. Haukun tervehdykseksi. Tiedän että pian päästään lenkille, sillä ihmiset syövät sen jälkeen kun tulevat kotiin ja sitten he tulevat ulos. Päätin siis mennä odottamaan häkin ovelle, kunnes pääsen ulos. Pian ihmisväki tuleekin hihnan, valjaiden ja heijastinliivini kanssa.
Kun olen puettu pääsemme lähtemään. Tänään kiersimme huomattavasti pidemmän lenkin kuin yleensä.
Lenkin jälkeen pääsin sisälle syömään. Nyt olikin hieman erikoisempaa ruokaa. Ihmisiltä oli jäänyt makaroonilaatikkoa, joten sain sitä kupin täydeltä. Ilta sujuikin leppoisissa oloissa. Sisällä oli mukavan lämmin ja sain omalla paikallani parhaimmat unet pitkään aikaan.
Uusi päivä ja uudet jäähiutaleet vesikupissa. Vaikka emäntä kävi juuri vaihtamassa yön aikana jäätyneen veden uuteen, on vesi jo kerännyt lumen hippuja. Viime yönä satoi hieman lunta ja maa on valkea jälleen. On hyvin outoa, kun lumi ei tuoksu oikein miltään. Pitkien unien jälkeen on pakko venytellä ja päästää pari haukahdustakin naapuruston pinserille, joka kylläkin menee talomme ohi monta kertaa päivässä. Mielestäni on silti hyvä ilmoittaa emännälle, tuntemattoman koiran kävelevän talomme ohi. No, saan siitä kyllä hieman toruja, ei kuulemma näin aikaisin saisi haukkua.
Nousen tähystämään koppini päälle. Tassut uppoavat uuteen ja pehmeään lumeen. Päätänkin pyöriä muutaman kerran ympyrää koppini päällä ja ruveta makoilemaan.
Nukahdan kuitenkin hetkeksi ja herään siihen, kun emäntä tulee sisältä ulos. Nousen seisomaan, ravistelen lumet turkistani ja päästän iloisen haukahduksen. Emäntä tulee häkin ovelle ja päätän hypätä kopin katolta takaisin maanpinnalle. Menen ovelle ja heilutan häntääni riemulla edestakaisin. Emäntä antaa minulle lihaisan luun ja sanoo lähtevänsä töihin. Saan muutaman taputuksen päälaelle ja häkin ovi sulkeutuu. En kiinnitä emäntään enää huomiota vaan kiinnitän kaiken huomioni maukkaaseen luuhun. Talvessa on se hyvä puoli, että saan kunnon lihaisia luita todella usein, sillä talvella ne eivät mene pahaksi eivätkä kärpäset tule minun herkkuni luokse.
Päivän mittaan saan puolustaa pihapiiriäni monilta ohi kulkevilta koirilta. On joukossa myös tuttaja koiraystäviä, kuten snautseri Gombo. Haukahdan hänelle kerran, mutta kunnioituksesta ystävää kohtaan en pidä häntä uhkana ja jätän hänet lenkkeilemään rauhassa.
Kuulen isännän auton ajavan pihaan, tunnistaisin auton äänen missä vain. Haukun tervehdykseksi. Tiedän että pian päästään lenkille, sillä ihmiset syövät sen jälkeen kun tulevat kotiin ja sitten he tulevat ulos. Päätin siis mennä odottamaan häkin ovelle, kunnes pääsen ulos. Pian ihmisväki tuleekin hihnan, valjaiden ja heijastinliivini kanssa.
Kun olen puettu pääsemme lähtemään. Tänään kiersimme huomattavasti pidemmän lenkin kuin yleensä.
Lenkin jälkeen pääsin sisälle syömään. Nyt olikin hieman erikoisempaa ruokaa. Ihmisiltä oli jäänyt makaroonilaatikkoa, joten sain sitä kupin täydeltä. Ilta sujuikin leppoisissa oloissa. Sisällä oli mukavan lämmin ja sain omalla paikallani parhaimmat unet pitkään aikaan.
Heh, ihana postaus! <3
VastaaPoistaManta kiittää ja kumartaa! ;)
Poista