Tässä on Veikka. Tämä pienokainen on kälyni uusi perheenjäsen. Ja ainakin minun totaallinen ihastus. Pallero on silkkiterrierin ja yorkshirenterrierin sekoitus.
Omat muistot Mantan pentuajasta tulivat mieleen. Ostettiin Mantalle aivan liian isot ruokakupit, pentu olisi mahtunut niihin uimaan ja flexi oli 16 kiloisille ja niin poispäin. Ei sitä taidettu liiemmin asioita ajatella. Virheistä oppii ja noin.
Kun on pitkään elänyt aikuisen koiran kanssa unohtaa esim. sen ettei pennulle voi syöttää niin isoja herkkuja kuin aikuiselle. Kaikki pitää pilkkoa hieman pienemmiksi palasiksi. Ja pentu syö sitä pientä palaa huomattavasti pidempään kuin aikuinen koira.
Aaahh.... Ne rakkaat nasta hampaat! Niitä ei kyllä ole ikävä, mutta onneksi tämä pentu ei vielä ole päässyt ihmislihan makuun. Jospa ne sormet säästyisivät. :)
Pentu on niin pieni, että helposti pystyi pipon päällä nukkumaan ja autoon mennessä mahtui sen sisälle lämpimään. Ihanan "takin" pienelle, uusi omistaja oli keksinyt tehdä. Näin kierrätetään, pikkuinen mahtui nääs sukan sisään helposti. Muutama reikä tassujen kohdalle, niin asu istuu täydellisesti. Ainakin tämä pikkuinen on alusta asti muodin harjoilla.
Vaikka kuinka nyt iskee itselle pentukuume, pitää kuunnella järjen ääntä. Muistatteko pentuajan vähän huonommat puolet, papereita lattialla mutta välillä tulee vahinkoja hieman sivuunkin ja astut lätäkköön aamulla juuri heränneenä. Lipaston nurkat hieman järsittyinä. Mutta jos kestää pienen vaivan pienen hetken ajan on sinulla ihana ystävä monta monituista vuotta! Pentuajasta pitää muistaa myös nauttia, hetken se vain kestää.
Onneksi tämä poika tulee meillä varmasti käymään useammankin kerran. Onnea uuden pennun johdosta!
