Sivut

maanantai 14. joulukuuta 2015

LUMI TULI, LUMI SULI JA LUMI TULI, TAAS

Pääsin viettämään pidempää viikonloppua kotiseudulleni lauantaina. Minun tarvitsee vain hoitaa muutamia etätehtäviä, niin vapaa jatkuu keskiviikkoiltaan asti, jolloin sitten takaisin Kainuuseen. Onneksi joululoma alkaa jo ensi viikon tiistaina.
Joulukalenteria on tullut jo yli puolet eli samalla eletään jo joulukuun puoltaväliä. Toivottavasti kalenteri on ollut mieleinen.
Pidemmän "loman" aikana jaksan ja haluan keskittyä kirjoittelemaan myös tänne blogin puolelle. Muuten viikonloput menevät lähinnä perheen kanssa ollessa, eikä millekkään ns. ylimääräiselle ole aikaa, eikä rehellisesti sanottuna haluakaan. Mutta nyt halusin lähteä ottamaan hieman kuvia, kun lunta oli satanut taas pieni kerros myös tänne itään. Kainuussa lunta olisi vaikka muille jakaa...



Manta on on viime viikkojen aikana kasvattanut muhkean pohjavillan, jolla luulisin sen selviävän tulevasta talvesta oikein mainiosti. Se voi myös muutenkin oikein hyvin, on virkeä ja eloisa itsensä. Kunnon poseeraaja se tällä valokuvaus reissulla oli. Ehkä Manta vain halusi matkan jatkuvan nopeasti ja päätti käyttäytyä nätisti, sillä nimittäin saattaa joskus Mantamaiseen tyyliin hävitä korvat jonnekkin, kun kuvia yritetään räpsiä!

 



Koska useimmat ihmiset olivat aamupäivästä joko töissä tai koulussa, uskaltauduin pitämään Mantaa irti omassa pihassamme. Hyvin se sujuu aina, mutta suurin syy varovaisuuteen on se, että asumme vilkkaalla lenkkeily alueella. Joka suunnasta voi ilmestyä lenkkeilijä koiran kanssa. Niin niitä lenkkeilijöitä koiriensa kanssa oli tänäänkin liikenteessä, huomasttavasti vähemmän kuin iltaisin mutta siltikin. Sellaisessa tilanteessa kun äkkään koirakon saa Manta topakan käskyn häkkiin menemisestä, siihen käskyyn uskaltaa aina luottaa. Kun koirakko on ohittanut talomme saa Manta käskyn tulla häkistä pois. Olen halunnut opettaa Mantalle sen, ettei se saa syöksähtää häkistä ulos omia aikojaan, sillä häkkiin on paljon mukavampi mennä kun ei tarvitse luikerrella pienestä oven raosta ja varoa samalla ettei koira puikahda karkuun.
Ilman koiraa liikkuvista ihmisitä Manta ei lainkaan välitä. Tänäänkin korkeintaan katsoi rattaiden kanssa kulkevaa naista ja jatkoi hirveää ralliaan. :)







Virtaa oli kuin pienessä kylässä kun Manta pääsi juoksentelemaan ympäriinsä.  Se innostui jopa noutamaan frisbiitä, mikä ei ole Mantalle lainkaan tavallista. Koira ei ole koskaan liiemmin välittänyt noutamisesta. Tänään sai kyllä heitellä vaikka kuinka pitkään lelua. Tälläinenkin pieni asia saa minut hyvälle tuulelle. Muistakaa tekin nauttia pienistä iloista! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)