Sunnuntaina lähdettiin isän synnyinpaikalle Ilomantsiin, piha-alueiden siistimisen vuoksi. Ajateltiin Mantankin nauttivan reissusta, joten aamulla lastattiin koira kyytiin. Paikka on vanha maatila, jonka pihassa on vanhoja rakennuksia kuten heinälato, navetta, pieni pirtti ja muita hirsirakennuksia.
Noustessamme autolla paikan mäkeä ylös, Mantakin ymmärsi minne olimme menossa ja hirmuinen ulina ja hännän heiluminen alkoi. (Lähdemme samalta paikalta metsästämään syksyisin)
Koiralle vain panta kaulaan, jossa on nimilaatta varmuuden vuoksi, ja Manta ulos autosta. -Voi sitä riemua, joka näkyi Mantan kasvoilta kun paineli menemään hangen päällä minkä kintuistaan pääsi. Alueella on sukumme omistamaa maata ympärillä reilusti, joten Manta sai seikkailla metsissä sillä aikaa, kun me hoidimme ne raskaammat hommat.
Välillä kutsuttiin koiraa mutta ei kuulunut eikä liiemmin näkynytkään. Huoli ei kuitenkaan noussut pintaan, sillä alue on Mantalle tuttu ja tyttö ei ole mikään "Minua kutsuttiin, nyt äkkiä äänen suuntaan." -tyyppi, joten osasinkin jo odottaa ettei neiti olisi jaloissa kokoaikaa pyörimässä. :D
Välillä Manta tuli kuitenkin tarkistamaan, että olimme vielä siellä missä pitikin. Pystykorvat ovat tuollaisia vaeltelijoita. Kun Manta oli saanut energiansa purettua tuli se kutsusta pikapuoliin takaisin ja jäi pihapiiriin pyörimään. Se otti rennosti loppupäivästä nukkuen talon portailla, isän villapaidan päällä.
Kotiin mennessä aloimme isän kanssa autossa ihmetellä, mikä hirmuinen lemu siellä leijaili. Pian huomattiin hajun lähteenä olevan Manta, joka mitä ilmeisemmin oli nuhjunnut jossain eläimen raadossa. Siinä vain mietin mahtoikohan Manta kostaa minulle sen pesupäivän. Tiedoksi, että seuraavana lämpimänä päivänä joutuu neiti uudelleen puunattavaksi. ;) Manta kauniisti sanottuna haisi aivan raadolle.
Vielä pieni asia. Tänään minulle tuli kutsu soveltuvuuskokeeseen Kajaaniin. Koe on 6.5 ja ilmoituksessa oli pieni kauhuistumisen paikka. Nimittäin jos haluaa koiran mukaan asuntolaan on koiran suoritettava testi (tämä oli jo tiedossa), mutta testi olisi samana päivänä, kuin minun kokeeni ja emme ole tarpeeksi valmistautuneita suorittamaan testiä. Vaikka minusta itsestä tuntuu pahalta jättää Manta Joensuuhun jos pääsen Kajaaniin opiskelemaan, niin on kuitenkin mietittävä myös koiran parasta. Olen tainnut olla asiasta liian innoissani etten ole ajatellut mikä on Mantan paras. Ei se pitäisi siitä, että joutuisi viettämään päivät pienessä asuntolan huoneessa ja reissaamaan linja-autoilla joka viikonloppu takaisin Joensuuhun ja taas asuntolalle. On siis parempi, että Manta jää opiskelujeni ajaksi Joensuuhun, jossa se saa olla rauhassa ulkona tutussa ympäristössä. Jotkut voivat ihmetellä päätöstäni, mutta toivon silti kaikkien kunnioittavan päätöstäni. :) Katsotaan sitten miten blogi päivityksien käy. Jatkanko normaalilla koira päivityksillä vai laajennanko opintoihini. :)
