VIIMEISIÄ LOMAKUULUMISIA

Vaikka tämä kesä ei ole aivan ollut siitä aurinkoisimmasta ja lämpimimmästä päästä, niin eilen aurinko hellitteli Joensuuta. Mekin otimme siitä kaiken ilon irti ja lähdimme metsäpoluille kuvia räpsimään. Näistä kuvista itsekki huomaan kuinka vaalea Mantan turkki kesäisin on. Aurinko haalistaa turkin omaa punaista sävyä ja muuttaa sen haalean oranssiksi. Talvella turkki taas on oikean punainen ja hohtava. Koirille tämä kesä on ollut täydellinen, sillä paksujen turkkien alla ei ole varmasti mukava paistua.

Poluilla kävellessä napsin kuvia sieltä täältä ja itse olen ainakin mielissäni näistä otoksista. Mitä mieltä te olette? Manta sai syrjäisemmällä osuudella hieman vapaanakin juosta. Tämän kesän aikana luoksetulo koulutus on mennyt parempaan suuntaan ja omalla pihallakin luottavaisin mielin pystyy Mantan kanssa touhuta ilman, että pikinokka on kiinni. Vaikka eilen oli nätti päivä, niin tänään jyllää kova ukkonen ja sataa kaatamalla. Kerran kun jyrähtää niin Manta  on heti pyytämässä sisälle ja istuu häkin ovella odottaen. Ukkonen ei todellakaan ole tämän koiran kaveri.

Sen kummempaa kirjoittamisen aihetta ei tällä kertaa ole. Kaikille hyvää loppulomaa ja seuraavia kuulumisia odotettavissa ensi viikolla. :)

MATCH SHOW 27.7

Jos suunnitelmat voivat mennä kunnolla penkin alle, niin pari viikkoa takaperin ne todellakin menivät. Juuri kun olimme päässeet jäljestyksen makuun Mantalla alkoi juoksut. -Voihan perhana. Todella harmi vaikka asiaan ei voikkaan vaikuttaa. Jouduttiin jäljestys sitten jättämään, koska ei olisi ollut reilua mennä muiden joukkoon ja muut olisivat siitä sitten kärsineet. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että mukaan pääsee juoksujen jälkeenkin mutta tämän viikon sunnuntaina itse muutan Kajaaniin ja maanantaina aloitan koulun. Manta jää siis harmikseni kotiin, mutta viikonloppuisin saadaan sitten treenailla keskenämme jäljestystä, kun hyvät opit siihen kuitenkin saatiin.

Tämä kirjoitus on lojunut parin viikon ajan luonnoksissa ja nyt viimein sen sain aikaiseksi viimeistellä loppuun ja julkaista. Maanantaina 27.7 Mantan juoksut olivat juuri loppuneet ja päätin sitten lähteä viimeisiä kertoja mätsäröimään, ennen koulujen alkuja. Sää oli mukavan aurinkoinen, mutta ei kuitenkaan liian helteinen tai kylmä.
Ensimmäistä kertaa ilmoitin Mantan metsästyskoira- luokkaan ja toivon tapaavani siellä jo tutun tuomarin, joka oli ollut tuomaroimassa meitä ensimmäisissä mätsäreissä. Mutta kappas vain, tuomari oli vaihtunut. Tuomaroimassa oli nuori nainen joka kyllä osasi hommansa hyvin, mutta mielestäni ei niin hyvin ymmärtänyt metsästyskoiria. Toinen kippurahäntäinen pikinokka oli samassa luokassa mukana. Mukava oli seurata toisen pystykorvan käyttäytymistä ja tunnistin niiiin monta samaa piirrettä kuin Mantassa,
Parikehässä vastassamme oli jonkinlainen vesilinnun noutaja,  rotua en osaa sanoa, kun yritin keskittyä omaan suoritukseemme ja en oikeastaan tiedä tarkkaa rotua, vesikoira selvästi oli. Manta oli jostain syystä hieman verkkainen juostessaan eikä pää meinannut millään nousta. Kuitenkin sain kaivettua Mantan kiinnostuksen ravaamiseen jostain todella syvältä ja totaallisella vaivalla. -Noh, aina ei vain kiinnosta. Tyttö kuitenkin jaksoi tsempata ja seisoi kuin unelma, antoi tuomarin tutkia rauhassa ja muisti päästää muutaman Mantalle tyypillisen haukahduksen. Meille napsahti punainen nauha! Se on Mantalle ja minulle jokseenkin harvinaista, Tuomari sanoi valinta peruusteekseen näin.

"Punainen nauha menee tänään suomenpystykorvalle, joka menee tasaisesti kuin höyryveturi." 

Mielestäni se oli hauska tapa ilmaista Mantan kehäkäyttäytymistä. Menee tasaisen rauhallisesti, osaa seisoa ja ravata nätisti, (Joskin pää ei aina halua pysyä ylhäällä)
Pientä ärsytystä nousi pintaan, kun kehässä olevä kirjuri ei osannut huutaa lainkaan. Odottelimme ihan kehän vieressä punaisen kehän alkua, ja sain kuunnella todella tarkkaan milloin meidän piti mennä kehään. Mielestäni tuollaisessa tehtävässä kuuluisi käyttää ääntä. Monta koirakkoa tuli myöhässä kehään, sillä he eivät olleet kuulleet kirjurin kutsua.
Kuten osasin arvata taisto punaisessa kehässä on tiukaa, paikalla oli monta ns. "selvää näyttelyissä kävijää" Kuitenkin sijoituimme Mantan kanssa PUN.5 Olen todella ylpeä tytöstä, joka jaksoi pitkän päivän ja oli niin lähellä sijoittumaan palkinnoille niin kovassa joukossa. -Tuo tyttö jaksaa yllättää mamman <3