Viisi viimeistä vuotta...

...On Manta hikisesti yrittänyt saada itselleen haukutun linnun. Jokaikinne kerta Manta haukkuu kuin viimeistä päivää, vaan kun ei lintua saada ammuttua alas puusta! Taitaapi olla jo metsästäjällä hieman näkökin heikentynyt. :) Eilen taas Manta tomerana suoraan häkistä ampaisi etupihalle ja hyppäsi auton kyytiin, ajattelematta karkuun lähtemistä. Niin se neiti siinä etupenkillä istui päättäväisenä: "Nyt saan sen saakelin linnun!" Ja tänään hieman yli puolen päivän tuli viesti jossa oli kuva ja tekstiä: Mantan ensimmäinen lintu! Siinä sitten tuli niin suunnattoman ihana olo kun oli monesti surkutellut kun Manta ei ole kovasta työstä sitä palkkiotaan saanut mutta viimein, viimein 5 vuoden odotus on palkittu! Lintu saatu ja vieläpä metso. :)

Onko kellään muulla kokemusta siitä, että koira saa ensimmäisen lintunsa vasta monen vuoden iässä?  

Piirtämisen maailmaa

Manta on käytöskoulussa edistynyt mahtavasti, vaikka pystykorva on jalostettu kertomaan äänellään lähellä olijat ja erillaiset liikkeet ympärillä, on harjoitusten tekeminen onnistunut todella mukavasti. Ääntä Mantasta siellä siis lähtee, mutta on se vähentynyt huomattavasti ja muiden koirien luokse meneminen on vähentynyt ja hihnassa vetäminen ja poukkoilu. Paljon kehuja ollaan saatu kontakti harjotteista vaikka ainahan niitä pitää harjoitella. :) Myös Mantan ja minun yhteistyötä on paljon kehuttu. Tuntuu todella hyvältä kun Manta tosissaan haluaa työskennällä minun kanssa.

Olen saanut itse tämänhetkiset kokeet pois jaloista ja suunnannut katseeni piirtämisen ihmeelliseen maailmaan. Pari viikkoa sitten minun piti osallistua koeruuvet blogin piirustus kilpailuun, mutta oma työni jäi pahasti keskeneräiseksi, mutta parin päivän aikana olen myös penkonut vanhoja koira aiheisia töitä ja ajattelin, että joitakin saattaisi kiinnostaa. Mukana myös kilpailuun tarkoitettu työ. 

(Värit ovat haalistuneet skannauksessa)

Tämä työ oli tarkoitus laittaa kilpailuun mutta värit puuttuivat kokonaan. 

Mutta tässä se nyt kuitenkin on. Aiheena oli "lemmikin syksy", joten piirsin kuvan jossa Manta on

 syksyisessä metsässä, josta löytyy jos jonkin laista pikkuasiaa. :) Mittasuhteet kuvassa ovat menneet pieleen, mutta pidän kuvasta silti aika paljon.

Aloitin tämän työn vuonna nakki ja keppi. Mutta yllätys yllätys jäi hahmottelu vaiheeseen. Sain sen valmiiksi ja lopputulos on tässä. Taivaan värit ovat liian vaaleat omaan makuun, yritin saada aikaiseksi ilta taivaan mutta taivas jäi liian vaaleaksi. Mutta rakastan kuvan sanomaa, se tuo mieleen ettei läheiset koskaan poistu luota vaikkei heitä aina näekään. Kuvassa on Manta joka näkee ilta/yö taivaalta äitinsä, isänsä ja veljensä. Laulun sanat jotenkin koskettavat aina sydäntäni. Laulun nimi on, Lintu.

Tässä nyt ei ole aiheena suomenpystykorva vaan ginga sarjan akitat, Riki, Gin (hopeanuoli) ja Weed. Olen siis ginga fani (jos joku on lukenut omalta sivultani). Taustalla Oun kaksoissola. Mukana on myös kirsikankukka puu, jonka halusin lisätä koska Weedin äiti Sakura kuoli. Rakastan kirsikankukkia ja niiden kaunista väriä. Tämä kuva tulee yhteen piirrustus kilpailuun. :)