UUSI HARRASTUS METSÄJÄLJESTÄ

Kesäisin monilla paikkakunnilla järjestetään iso määrä erilaisia koulutuksia ja luentoja koiriin ja niiden koulutukseen liittyen. Olin alkuviikosta laittanut sähköpostia paikalliselle koiraharrastus yhdistykselle ja kysellyt hieman tulevista koulutuksista. Olemme Mantan kanssa käyneet aikaisemmin PYKY:n järjestämällä Hyvät tavat -kurssilla ja kyseinen kurssi oli todella mukava ja antoisa. Sain sähköpostilla vastauksen metsäjälki koulutuksesta, joka oli alkanut viikkoa aikaisemmin, mutta ottavat mukaan vielä uusia ja innokkaita ryhmäläisiä. -Siitä se ajatus sitten lähti. Myöhemmin illalla laitoin jäenhakemuksen yhdistykseen, joka mahdollistaa pääsyn yhdistyksen muihin koulutuksiinkin.

Samaisena päivänä päästiin jo Mantan kanssa tutustumaan kyseiseen lajiin. Treenit aloitettiin tekemällä kullekkin koiralle oma ihmisjälki metsään. Pienillä merkeillä merkattiin ns. välietapit, eli paikat, missä on pienet muoviset rasiat joissa on kussakin herkkuja palkinnoksi. Myös jäljen alkamis ja loppumis kohdat merkitään. Merkit asetettiin ylös puiden oksiin, jotta koira ei opi seuraamaan merkkejä. Jälkien tekemisen jälkeen siirryimme metsästä kauemmas, jotta jäljet saisivat vanhentua parikymmentä minuuttia. Ryhmänjohtaja näytti esimerkkejä omalla koirallaan esineen, tässä tapauksessa kahden hansikkaan etsimiseen metsästä. Kävelimme pienen neliön mallisen metsäkaistaleen ristiin rastiin, tällöin ihmisjälki jäi alueelle. Eräs ryhmäläinen kävi lopuksi vielä kävelemässä rajatulla alueella ja heitti hansikkaat piiloon ja poistui sen jälkeen alueelta. Ryhmän vetäjä antoi koiralleen käskyn "Esine" ja koira lähti suoraan alueelle ja löysi ensimmäisen hanskan heti kättelyssä ja toi sen ohjaajalleen. Ohjaaja (ryhmän vetäjä), osoitti uudestaan rajattua aluetta ja antoi käskyn. Koira lähti takaisin metsään hakemaan toisen hansikkaan. Pian koira löysi senkin ja palautti sen ohjaajalleen. Samalla saimme ohjeita kuinka jäljestystä  ja esineen etsimistä voi harjoitella kotona myös sisätiloissa. Myös eräs ryhmäläinen kokeili koiransa kanssa kyseistä tehtävää ja mielestäni se onnistui heilläkin oikein hyvin. Hajuja oli metsään jo toisesta koirasta tullut, joten nekin kiinnostivat.

Jokainen pääsi koettamaan oman koiransa kanssa omilla jäljillään yksi kerrallaa. Muut ryhmäläiset saivat katsoa toisten koirakkojen työskentelyä kauempaa. Ohjaaja seurasi jokaisen ryhmäläisen ja tämän koiran jäljestystä kävelemällä hieman taaempana ja antoi tarvitessa ohjeita miten toimia. Jäljen loputtua ohjaaja antoi jokaiselle henkilökohtaista palautettaja ja kysyi koiran omistajan mielipidettä koiransa toiminnasta. Muulle ryhmälle selitettiin myös miten jäljellä käynyt pari suoriutui. Mantan kanssa kun pääsimme lähtemään jäljelle, näytin opastetusti jäljen alkukohdan Mantalle ja osoitin kädelläni seuraamaan jälkeä eteenpäin. Perhosia lenteli mahassani, mutta Mantaa ei hermostuttanut lainkaan. Se vain seurasi nenäänsä ja hoksasi jutun juonen todella nopeasti. Sain antaa liinasta paljon vapaata ja pian saavuttiinkin ensimmäiselle rasialle. Mantaa eivät kuitenkaat herkut kiinnostaneet lainkaan, vaan painoi tyttö eteenpäin kuono visusti maassa kiinni. Ohjaaja antoi paljon hyödyllisiä vinkkejä ja vastasi selvästi kysymyksiini jos minulla oli jotakin epäselvää. Toisen rasian Manta ohitti mutkitta, ennen kuin minä mitään kerkesin edes huomata. -Voi minua hölmöä, koira toimii kuin kone mutta minä se vain kävelen ymmälläni narun perässä. Erinomaisesti Manta hoksasi jutun, vaikka hieman ohjaajan kanssa aluksi mietittiinkin, että saattaisi verijälki toimia metsästyskoiralla paremmin. Manta ei koskaan lakkaa yllättämästä! On se suomenpystykorva aika mahtava koirarotu. Oppii nopeasti ja taitaa monta lajia. Innolla odotellaankin seuraavia treenejä, jolloin päästäänkin jo tutustumaan verijälkeen. Myös pientä pakettiakin odotan kyseiseen harrastukseen liittyen, mutta siitä lisää myöhemmin.

SUOMI JENGI -KUVIA ON

Tänään oli aika kokoontua ystäväni kanssa ja perustaa koirista Suomi jengi. Nimensä mukaisesti pieni porukkamme koostui kahdesta suomenlapinkoirasta, Dumlesta ja Daimista ja tietysti suomenpystykorvan kunniaa puolusti Manta.
Päivän alussa korjailtiin ystäväni kanssa koirien tarhoja, lisäilemällä sinne tänne soraa ja täyttämällä kuoppia. Kun hommat oli hoidettu uskaltauduin päästämään Mantan tarhasta juoksentelemaan vapaana ja tutustutettiin koirat toisiinsa yksitellen. Manta tuli erinomaisesti toimeen lappalais neitien kanssa ja pian koko lauma juoksi suurella pihalla leikkien ja temmeltäen. Manta osoitti taitonsa ja näytti lapinkoirille taivaan merkit pinkoen pitkillä kintuillaan kaksikkoa karkuun. Suomenpystykorva 1, suomenlapinkoirat 0.
Kuvaillessamme koiria mieleeni tuli eräs asia. Vaikka Manta on avoin ihmisiä kohtaan, allekirjoitan sen ettei pystykorva niin näpäkästi tottele muiden henkilöiden käskyjä kuin oman "laumansa" eli perheeseen kuuluvien ihmisten komentoja. Tämä on varmasti huomattavissa kaikissa roduissa, mutta panin tämän asian Mantan kohdalla nyt merkille.

Toisaalta lapinkoirilla toimivat korvat paljon pystykorvaa helpommin, vaikka Mantakin oli tänään erittäin helppo kutsuttava. Pienen retken Manta teki lähimetsässä/-pellolla. Sievästi neiti kuitenkin tiensä löysi takaisin kun sitä kymmenen minuutin ajan huhuiltiin. Nuo reissut ovat Mantalle omiaan ja alue oli turvallinen, joten suurempaa huolta ei ollut. Suomenpystykorva 1 ja suomenlapinkoirat 1.
Vaikka Manta seitsemän jo onkin ja oli selvästi lauman vanhin, jäi ryhmän nuorinkin silti sille vauhdissa jälkeen. -On nuo pitkät koivet kyllä kätevät! Kuitenkin kun koirat saivat leikkiä kunnolla, alkoi yks jos toisellakin vauhti hiipua ja kiinnostus hajuja kohtaan kasvaa. Päivä oli todella mukava, kun koirillakaan ei ollut rajoitteita ainakaan suuren juoksualueen suhteen ja aurinko jaksoi paistaa koko vierailumme ajan. Kiitos Juuli ja lappalaiset! :)

Vielä pieni ilmoitusluontoinen asia. Minut on hyväksytty Kajaanin eläintenhoidon osaamisalalle. Syksyllä sitten, 10.8 alkaa toisen asteen koulutus uudessa kaupungissa. :)

KAKKU + LAHJOJA = OLISIKO SYNTYMÄPÄIVÄ..?

Olisikohan taas se aika vuodesta, kun Mantan kanssa yhteisiä vuosia tulee täyteen jo seitsämän! Vuodet menevät menojaan, mutta muistot pysyvät silti matkassa mukana ja lisää muistoja toivon mukaan tehdään yhdessä ainakin saman verran kuin tähänkin asti.
Tänä vuonna hankin Mantalle säkillisen erillaisia luita ja tänään päivänsankarille piti antaa isoin luu mitä löytyi. Hyvin näyttää maistuvan. Uusi lintu oli lintukoiralle hankittava kun nykyisen linnun maha on revitty muutamaan otteeseen jo auki ja tietysti korjattukkin se muutamaan kertaan, ei tiedä kuinka pitkään tuo sorsa jaksaa enää hengissä pysyä -Voi tuota Mantaa. :D
Ja kuuluuhan jokaisiin syntymäpäiväjuhliin kakku. Rusinaton maksalaatikko on meillä se juttu!

Tälläinen juhlapäivä meillä siis tänään. Hyvää sunnuntaita kaikille toivoo 7 vuotias Manta. :)