Opiskelija ilmoittautuu! Ammatilliset opinnot ovat siis minun osaltani alkaneet Kainuussa. Viisi viikkoa on jo puskettu menemään ja kaksi viikkoa sitten minulla päättyi jo ensimmäinen jakso. Orjentaatio viikoilla (ensimmäiset kolme viikkoa) tutustuimme Seppälän alueeseen, teimme ison kasan lähtötasotestejä ja suoritimme yhden tentin. Keskimääräisen kevyt aloitus siis.
Seppälä on alueena todella kaunis ja tarjoaa paljon nähtävää eläimiin liittyen. En ole lainkaan katunut päätöstäni lähteä Kajaaniin opiskelemaan. Ainoa iloani varjostava asia on se ettei minulla ole mahdollisuutta ottaa Mantaa mukaan. Päivät menevät opiskellen, mutta asuntolassa kaipaus tulee usein voimalla päälle. Solussani on yhteensä 8 henkilöä ja kaksi koiraa, kultainennoutaja ja landseer. Molemmat ovat erittäin mahtavia koiria, mutta omaa koiraa tulee silti aina ikävä.
Käyn kotona kahden viikon välein, välimatkan takia ja taloudellisuuden kannalta. Viimeksi kun menin kotiin oli iloinen yllätys huomata kuinka Manta tuli pomppien ja haukahdellen vastaan ovelle. Se riemun määrä, mikä raukesi oli jotenkin koskettavaa.
Metsästyskausi on taas alkanut ja mekin pakkasimme lauantaina aikaiseen aamulla kamat autoon ja lähdimme metsästysmaita kohti. Manta oli aamulla pakatessamme selvästikkin aavistavinaan jotain, se ei meinannut millään ottaa paikkaansa ja vinkui täysin eri äänensävyllä kun tavallisesti. Tämä on huomattu aina kun isä ottaa metsästyskäytössä olevat maastokuvioiset housunsa esiin. Manta todellakin tietää aina minne on lähtö.
Kun sain asetuttua perjantai iltana kotiin, siellä oli pienoinen yllätys. Posti oli tuonut paketin, jossa oli uusi tutkapanta! Garmanin Alpha 100, siinä on mahtava tutka metsästykseen. Näyttää selvästi oman ja koiran sijainnin. Ilmoittaa myös, kun koira kyttää puuta tai seisoo eläintä. Kantama on myös erinomainen. Pienempi panta tosin olisi ollut Mantalle hieman parempi, mutta hyvin näytti kuitenkin pärjäävän normaalinkin pannan kanssa.
Metsässä olimme kuuden aikaan aamulla, jolloin siellä oli vielä todella paksu sumupilvi. Sää kuitenkin selkesi aamun myötä, jolloin Manta oli ollut töissä jo jonkin aikaa. Muutamia metsoja ja pyitä kuulimme ja näimme, mutta eivät välitettavasti jääneet haukkuun. Yritys oli Mantalla kuitenkin kova ja sinnikkäästi yritti saada lintuja haukkuun. Iltapäivällä vaihdoimme metsästys paikkaa ja mukaamme liittyi yksi metsästäjä lisää ja hänen kaksi saksanseisojaansa. Manta tuli niiden kanssa todella hyvin toimeen, vaikkakin taisivat enemmänkin keskittyä metsässä poikkoilemiseen, kuin toisiinsa. Ja leiritulen äärellä koirat vain makoilivat sammal peitteillä ja kyttäsivät josko makkaroita heillekkin riittäisi, ja riittihän niitä.
Vaikka ilman lintuja lähdettiinkin metsältä niin hyvä mieli ja väsynyt koira jäi mukaan kotiin viemisiksi.
