Mitä sinulle kuuluu?
Minulle kuuluu pystykorva ja kamalasti joulustressiä!
Saavuin eilen illalla/yöllä kotiin viettämään pientä joululomaa. Koska ilta oli jo pitkällä en ruvennut mitään kovinkaan ihmeellistä blogiin väsäämään. Oli mukava vain mennä nukkumaan omaan sänkyyn ja ottaa pystykorva vahtimaan untani.
Meillä perinteisesti 23 joulukuuta pidetään viimeisiä siivouksia ja tehdään aattoa varten ruokia. Kun minulla kotiin tuleminen venyi 22 päivään on 23 päivä siis kiireelinen.
Myös Manta saa jotain joulusiivouksesta. Ulkotarha siivotaan ja sisällä oleva peti pestään. Pikinokka myös harjataan ja kynnet leikataan jos siihen on tarvetta. Onhan joulu kuitenkin hieno juhla, on silloin oltava hienoimmillaan.
Joulun aikaan kiitän taas rotun valintaa. Pystykorvaa ei tarvitse pestä montaa kertaa vuodessa, sillä turkki hylkii likaa erinomaisesti. Tähän stressin määrään en olisikaan tarvinnut yhtään järkytyksestä huutavaa koiraa...
Tästä siis voi päätellä, että minä kärsin pahasta joulustressistä. Stressissä ei niinkään ole mitään pahaa, mutta jos sitä ei osaa purkaa rakentavasti asiat voivat mennä pahasti pieleen. Tästä syystä minun on ollut pakko keksiä keino päästä pakoon kaikkea mikä pahentaisi stressiä.
Paras keino on lähteä metsään koiran kanssa kävelemään. Ilman musiikkia, puhelinta ja kameraa. Ei pidä myöskään ajatella sitä kuinka pitkä lenkki tästä nyt tulee. Ei ole väliä käveletkö silloin 8 vai 2 kilometriä. Itse samoilu ja yhdessäolo lemmikin kanssa on tärkeintä. Näin mekin Mantan kanssa toimimme.
Hyvää kiireetöntä ja stressitöntä joulun odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)