Vuoden viimeinen teksti...

...onkin täynnä kuvia. Nyt se on kuulkaas semmonen juttu, että tämä vuosi olisi sitten tässä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista ja kaikenkarvaista. Ajatella, että joulukuu loppuu ja täällä ei ole kuin pienet kinokset lunta mitä on kasattu. Jospa sitä nyt vuodenvaihteen jälkeen Pohjois-Karjala saisi lunta omakseen, Mantakin nauttisi todenteolla. Ja sitten tämän aamun ohjelmistoon. Sain itseni herätettyä jo 9!! Ajattelin olla reipas ja lähteä Mantan kanssa valokuvailemaan aurinkoiseen ulkoilmaan. (Kai huomasitte mahtavan sarkasmin) Joo, Joensuussa on ollut pilvistä varmaan kaksi viikkoa putkeen, ilma alkaa jo totisesti masentamaan. Aurinko voisi vaikka vähän jo pilkistää. Rantalenkki tehtiin ja kuvia tuli napsittu lenkin aikana kivasti. (103) Nytpä siis Mantan ja minun osalta hyvää uutta vuotta!!

"Hei sinä ihminen siellä ruudun takana, minulla on asiaa!! Uusi vuosi on minulle ja muille nelijalkaisille todella pelottavaa aikaa, joten voisitteko totella lakia ja ampua raketit klo 18.00-02.00 välisenä aikana. Ei yhtään aikaisemmin tai myöhemmin.

  Minulla on suhteita pariin todella pahansisuisiin poliisikoiriin. 

!TIEDÄN MISSÄ SINÄ ASUT!

-Manta-

We wish you a Merry Christmas~

Vuosi 2013 alkaa olla kohta lopuillaan ja joulukin vierähti nopeasti ohi. Hirmuinen stressaaminen viimeiset kolme viikkoa ja sitten joulu on oikeastanaan parissa päivässä ohi. No sitä on juhlittu kunnolla ja lahjoja avattu. Sen verran kerron, kämäsellä digikameralla otetut kuvat jäävät historiaan... Ja tervetuloa järkkäri kuvat! Paketista minulle löytyi Nikon:in D3100 järjestelmäkamera ja kameralaukku. JES! Mantakin sai pari lahjaa, ei paljon, mutta kuitenkin. :)

Kuka väitti, että joulusta tulee muka musta?? Onhan tuota lunta. 

Pitihän Mantalle ostaa punainen Rukka panta, kun edellinen nahka panta oli jo hieman "rapistunut". Jouluksi pitää olla myös luu. En itse halua ostaa luita, joiden päissä on solmut, kun on kuullut monia tarinoita jolloin koira on melkein tukehtunut niihin. Manta ei ole kyllä koskaan ollut lähelläkään nielaista solmua, mutta jotenkin nyt on turvallisempi olo jättää koira syömään tuollaista luuta itsekseen. 

Mantan valkoiset kaverit tulivat käymään joulupäivänä. Neidin onneksi hän oli ulkona häkissä. Hermoromahdus olisi saattanut olla lähellä... Vasemmalla Oliver ja oikealla Omar. Suloiset karvapallot, ja pehmeät sellaiset.

Tälläinen joulu siis meillä, nyt odotellaan uutta vuotta! 

 P.S Ennen vuoden loppua saattaa tulla viimeinen postaus ja sen jälkeen blogi on uudistuksien vallassa. Vuosi 2013 pyyhitään pois kartalta ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Koskettava tarina: Villakoira lakkasi syömästä

Oman ruokapostauksen jälkeen sain sähköpostia, jossa pyydettiin autamaan koiraa, jotta tämä saisi syömishäiriöön ruokaa mikä maistuu. Tottakai minä autan aina kun on mahdollista. 

Luin pienen villakoira Tildan tarinan ja se liikutti minua syvästi. Lukiessani kyyneleet oikeasti laskeutuivat poskilleni, sillä on hirveää joutua epätietoisuuteen oman rakkaan lemmikin voinnista ja kun mikään ei tunnu parantavan koiraa entiselleen. On rankkaa nähdä koiran olevan huonovointinen ja entinen vilkas tapaus on muuttunut masentuneeksi ja ruokailuhaluttomaksi. Ja siinä vaiheessa varsinkin, kun ei tiedä mitä pystyisi itse tekemään. Näin joulunaikaan sinäkin voit antaa pienen apusi Tilda koiralle tykkäämällä tämän tarinasta. Meidän täytyy saada kasaan ainakin 40 tykkääjää ennen uutta vuotta! Tildan tarinan voit lukea ja tykätä täältä. Autetaan Tildaa saamaan Barf- ruokaa, jotta hänen ihana tarinansa voi saada vieläkin paremman lopun! 

Jakaisitteko sanaa eteenpäin.♥ 

Ruokaa!

Ruoka on jäänyt minun postaiksissani hieman vähemmälle, joten ajattelin hieman avartaa meidän ruokatottumuksiamme. Toivoisin, ettei tämä teksti sitten täyttyisi sitten valituksista, omia hyväksi tuntemiamme ruokia ja tottumuksia vastaan. Kommenttia tietysti pitää laittaa.

Ruoka-aikaa meillä ei ole varsinaisesti, sillä ruokaa löytyy oikeastaan aina kupista. Mutta iltaisin käydään aina ruokaa viemässä ja varmistamassa, että sitä löytyy. Meillä Mantalle syötetään Mush täysliharuokia ja ihan tavallisia nappuloita. Välillä koitiruokaa jos sitä jää. Monille on varmaankin jo tuttua, että valitan Mantan olevan todella nirso. -Ja niin hän onkin. 

Olemme barffanneet pari kuukautta ja se on todettu hyväksi valinnaksi. Liha on todellakin koiralle ennen ollut luonnollinen, kunnes ihminen on lisännyt ruokavalioon viljatuotteita. Karva on entistä parempi laatuinen ja on tainnut samalla tytölle tulla lihaa luiden ympärille. Ruoka maistuu siis paljon paremmin ja metsästyskoiralle liharuoka on TOP1.

Nappuloiden pitää olla joko Royal Canin:in tai Hau Hau:n, muuten nirsoillaan ja rajusti. Miten voi metsästyskoiralla olla niin hienostunut maku. Hieman kukkaroa kiristää kun 3/4 kilon säkki nappuloita maksaa 29.95... Viljaa näissä nappuloissakin on piilotettu ihan reilusti, mutta ne ovat maistuneet ja sillä mennään. Kupillinen muroja saattaa mennä yön aikana tai sitten sama kuppi saattaa pysyä koskemattomana parikin päivää. Mantalla on ihmeellinen tyyli ottaa kupista pari muroa ja kävellä kupilta pois syödä murot vasta sitten. 

Epäammattimaista tai epäharrastusmaista

Useimmat ihmiset ovat todella rentoja ja mukavia toisille koirakoille, jopa tälläisille tavallisille tallaajille, joiden koirat eivät välttämättä ole niin "koulutettuja". Itse olen aina yrittänyt olla jokaiselle ihmiselle ja koirakolle, ulkonäköä ja kouluttamattomuutta katsomatta mukava ja ystävällinen. "Kouluttamattomuutta, onko se edes sana?" Koiraharrastaja voi olla ilman hirmuisia näyttely ja harrastus suunnitelmia. Itse olen juurikin sellainen, mennään ja tehdään mitä mieleen tulee ja juostaan sitten joissain koiratapahtumissa satunnaisesti. Iloisten ja juttelevien ihmisten kanssa on mukava olla vaikkei heitä tuntisikaan, sellaisia ihmisiä kohtaa usein erillaisissa tapahtumissa tai vaikka ihan koirapuistoissa ja päivittäisillä lenkeiltä.
Tälläiset ei niin harrastavaiset ihmiset eivät yleensä ota huonosti menneitä suorituksia nokkiinsa ja syytä koiraa, vaan ottavat virheistä opikseen ja kehuvat koiraa siitäkin pienestä onnistumisen määrästä mitä on ilmaantunut. Tottakai harrastavampikin ihminen voi olla iloinen yms. ja olla ottamatta huonosta suorituksista nokkiinsa! Ei sen puoleen.

Koska kaikella on vastakohta, tässä sitten vastakohta luettavaksi.
Olen törmännyt pareissa mätsäreissä ihmisiin, joille koiran menestyminen on maailman tärkein asia ja huonompi menestys on sitten maailmanloppu. Yksi ihminen katsoi hieman "omahyväisesti" viimekertaisissa mätsäreissä, kun Manta pomppi lumessa iloisesti ja pyöri siinä viettäen aikaa, kun hänen koira ei eväänsä hetkauttanut mihinkään suuntaan. Toinen henkilö oli aikaisemmin kaverini mätsäreissä sanonut todella törkeästi kehässä, kun nauhat jaettiin. Hän sai punaisen nauhan ja tokaisi ääneen tuomareiden ja kaverini kuullen, "Minä arvasinkin, että saisin punaisen nauhan." Anteeksi, että mitä?! Ja minä kun luulin häntä aikuiseksi. Jos asia olisikin ollut selvää, pitikö se vielä sanoa ääneen kaikkien kuullen? Jotenkin se on minusta epäharrastusmaista. Se oli todella törkeää. Vaikka asia olisikin ollut selvä tai sitten ei, niin eikö asian voisi ilmaista ainoastaan omassa päässä?

En muistanut kertoa viimekertaisista mätsyistä, että kerkesin vaihtaa pari sanaa todella mukavan nuoren naisen kanssa. Hänellä oli pieni shiba inu, voi kuinka söötti se oli. Hän kertoi kuinka ihmiset olivat hänelle sanoneet kuinka suloinen suomenpystykorvan pentu hänellä oli. Anteeksi nyt vain suomalaiset hyvät, ettekö todellakaan tunnista kansalliskoiraanne?!  Asia huvitti minua kovasti. Olin seurannut kaksikon kehiä ja todella hienosti ne menivät, harmikseni en muista moneksi he sijoittuivat. Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempäänkin, mutta kyytini saapui ja piti lähteä.

Tässä tälläinen minun mielestäni tuleva mietekysymys vaikka loppuviikolle. Muistakaahan nyt, että en halua yleistää asioita. Onko teillä minkälaisia kokemuksia "ystävällisistä" ja "ei niin ystävällisiä" ihmisistä kertokaa kokemuksistanne. :)

Kuvasta paperille

Aikaisemmin olen laittanut tänne piirrustuksiani Mantasta ja olihan joukossa yksi ginga-aiheinenkin, sanoin myös laittavani sen piirrustuskilpailuun, jonka tulokset näette täältä. Yllätyksekseni työni pääsi ykkös paikalle ja olen todella kiitollinen.
Anttu kysyi minulta minkälaisen piirrustuksen haluaisin.(koira-aihe) Ensimmäisenä oli Manta (tietysti) olen ihaillut aina Antun töitä sillä ne ovat äärettömän söpöjä ja todella nättejä!
Laitoin muutaman kuvan Mantasta Antulle s-postin kautta ja hieman kuvausta minkälainen se voisi olla. Kerroin Mantan töpömmästä hännästa ja siitä, kuinka neiti osaa hymyillä, tai siltä se minusta välillä näyttää.

Sitten minulle oli tänään (yöllä) tullut sähköpostia, jossa oli upea taideteos Mantasta metsätaustalla, töpöhännällä ja hymyilevällä kuonolla. Kuva oli ylittänyt kaikki odotukseni!
Jos nyt joskus Anttu sattuisi lukemaan blogiani, sanani hänelle vielä: "Kiitos tuhannesti, kun käytit kallista aikaasi kuvan tekemiseen!" Antun ginga-aiheinen blogi Hopeatiikeri .

Talvipäivän tapahtumia

Tänään sitten aamulla päätin, että lähden Mantan kanssa Niinivaaralla match show:hun. Ensin ajeltiin autolla ympäri kaupunkia etsimässä minulle pipoa, jota ei sitten loppujen lopuksi löytynyt. Pakkasta mätsäri paikalla ei oikeastaan ollut kuin pari astetta, mutta siellä tuuli sitäkin enemmän. Hyyrr... Samperi kun oli kylmä!

Porukkaa oli huonosta säästä huolimatta todella paljon. Hieman Manta hämmentyi koirien paljoudesta samassa paikassa ja oman tilan löytäminen oli alussa hyvin vaikeaa. Päätimme siis ilmottautumisen jälkeen lähteä hieman katselemaan paikkoja Niinivaaralla. Olen minä siellä harrastuksien puolesta ollutkin mutta oli erityisen mukavaa kävellä Mantan kanssa "kaupungissa" käveltiin jokunen aika ja palattiin sitten Sohvin valinnalle, joka muuten on todella tyylikäs paikka. Suosittelen lämpimästi.

 Hieman oli aikaa Mantan mielestä liikaa ja pomppi ympäriinsä, onneksi odottelu kuitenkin paljasti toisen puolen ja Manta rauhottui hyvin ennen omaa kehäämme. Olimme kehässä numerolla 10. Nauhoja ei ollut ollenkaan, joten lappuihimme kirjoitettiin joko "S" tai "P". Viime kerralla olimme mätsäreissä Hammaslahdessa kesällä, tai syksyä se taisi olla. Silloin sijoituimme PUN.5, mutta tälläkertaa meillä meni tuhat kertaa paremmin käyttäytymisen ja esittämisen suhteen, vaikka menimmekin siniseen kehään. Minua ei haitannut lainkaan, sillä olin palelluttanut käteni, jalkani olivat avain jäässä, Manta oli ollut... kaaottinen ja sitten neiti suomeksi sanottuna ryhdistäytyi ja esitti itsenä kuin taivaan lahja! Hampaiden näytöstä ei puhuta... Vastassamme oli todella nätti collie. En hirveästi hänen jatkoaan kuitenkaan seurannut.
Tuomari oli todella mukava hänen mielestään molemmat rodut osattiin esittää rodun mukaisesti, (JES!) ja Mantalla oli kuulemma aivan upeat silmät ja olen siitä asiasta aivan samaa mieltä. Nyt neiti ei yhtään aristanut tuntematonta ihmistä vaan seisoi todella nätisti kuolaten namia.

Ja sitten taas odotettiin... Vanhus tonttujen ja pikku tonttujen kehät loppuivat ja siinä mielessä kävi pahat sanat sillä olin aivan jäässä. "Pitäisikö sun laittaa toppatakki?" "Mitä turhia." Nyt käytän talvitakki kesälläkin. Sitten tuli se ihana aika kun sinisten kehä alkoi. Kaksi pientä kehää yhdistettiin suureksi kehäksi mikä oli hyvä, mutta ne olivat ihan jäässä ja moni meinasi lentää selälleen. Paljon oli sinisessä kehässä koiria ja meidät kolmen ryhmissä käskettiin juosta kehä ympäri ja seisottaa. Sitten tuomari kehotti minua ja muutamaa muuta siirtymään kehän toiselle laidalle ja kiitti muita osallistumisesta. Olin siinä ihan käkenä, en tajunnut mistään mitään. Ja siinä sitä oltiin pystärin kanssa sinisten neljäntenä.

Olin niin iloinen, päivä oli mitä parhain! (Kuvia Mantan kehästä ei valitettavasti ole, kuvaajaa minulla ei ollut)

Itsenäisyys Suomella ja pystykorvalla

Suomen itsenäisyyspäivä on juhlimisen arvoinen asia. Sinä päivänä pitää erityisesti muistaa kaikkia, jotka ovat kaatuneet Suomen maan puolesta. Hurraa Suomi ja sen 96 vuotta kestänyt itsenäisyys! Kansalliskoira kuuluu myös Suomen historiaan, joten tässä on mukana myös sitä.

 "Suomenpystykorva, kansalliskoiramme, pitkä mutta tuntematon historia ihmisen uskollisena ystävänä. "

"Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa." 

-Hugo Richard Sandberg

Vuonna 1979, Suomen Kennelliiton 90-vuotisjuhlavuonna julistettiin suomenpystykorva kansalliskoiraksemme. Se on kotimaisen korkealuokkaisen jalostustyön tulos. Lisäksi suomenpystykorva on eloisa ja kaunis koira, joka on parhaimmillaan luonnossa ja metsästäjän ohjaamana. Se ei ehkä ole kaikkien lemmikki, mutta siihen tutustuttuaan on jokainen sen altis ystävä.

Suomenpystykorva ja pystykorvametsästys kuuluvat oleellisena osana suomalaiseen erämaisemaan. Tämä rotu ja tämä perisuomalainen metsästysmuoto ovat niin arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa, että niitten vaaliminen on eräs suomalaisten kenneljärjestöjen kunnia-asioita.

-Suomen Pystykorvajärjestö


Jos minun pitäisi kertoa suomenpystykorvasta lauseella, joka kertoisi rodusta ja yksilöstä kaiken, sanoisin näin: 
"Punaturkkinen koira, jolla on lämmin katse ja sitäkin lämpimämpi sydän."

En välttämättä ollut missään vaiheessa pienenä ajatellut minkä koiran haluaisin jos sellainen perheeseemme joskus otettaisiin, mutta voin sanoa, ettei pystykorva tullut minulle 8-vuotiaana edes mieleen. Mutta rodulla ei ollut silloin mitään väliä, sillä se riemunhetki kun näki ensimmäisen kerran pienen pienen pikinokan nukkuvan raajat levällään lattialla. Vaikka monikaan ei osaisi arvostaa pystykorvan haukkumista tai rotua, minä tiedän, että pystykorva on kulkenut suomalaisten mukana satoja vuosia vaikka sitä ei ole nimellisesti tiedostettu suomen pystykorvaksi!

Näillä sanoilla, hyvää Suomen itsenäisyyspäivää kaikille! Ja muistakaa arvostaa heitä, jotka ovat uhranneet elämänsä rakentaakseen itsenäistä Suomea.

P.S Olettekos seuranneet blogimme joulukalenteria??

Linkkaa blogisi

 "Kuinka vaikeaa on päättää 5 parasta blogia ja tehdä niistä esittely?" Seuraavan kerran kuin noin sanon, leikatkaa kieleni irti ja ommelkaa suuni kiinni. Kommentteja tuli 39 ennenkuin vihelsin pelin poikki. Kun jokaisen blogin kävin läpi ja aloin kasata jokaisesta blogista parhaita puolia. TOP5 parasta blogia oli hirvittävän vaikea valita, mutta jouduin monesti muuttamaan listaa ja punnitsemaan blogeja keskenään. Lifestyle blogeja tuli todella paljon, valitettavasti niistä ei löytynyt minun mielestäni tarpeeksi eroja päästäkseen TOP5:den joukkoon. Kiitos kaikille osallistujille!

Kuten aiemmassa tekstissä sanoin, blogin tyylisuunnalla ei ole mitään väliä. Valitsin TOP5:n joukon näillä perusteilla: Blogin sisältö, omasta/koiran/hevosen, yms. arjesta kertovat tekstit ja kuvat ovat aina mieluisaa luettavaa. Ihmisellehän on luontaista päästä työntämään nenänsä toisten elämään. Kirjoituksien laadulla ja oikeinkirjoituksella on suuri osa myös siihen, että tekstiä on mukava lukea. Ulkoasullakin on tärkeä osa. Blogin selkeys on todella tärkeä asia, sillä on todella ikävää jos joutuu etsimään tiettyjä juttuja "täydestä" tai "sekalaisesta" blogista. Blogin omaperäisyydellä pisteet nousivat myös.

1.http://huiskuhantammme.blogspot.fi/  

Voi pallero sentään! Mistä nyt sitten aloittaisi?! 

Tämä blogi on todellakin täynnä pieniä koiria ja suuria sydämmiä. Tekstit pursuavat rakkautta ja kuvat täydentävät niitä. Kuvat! Siinä on ase ankeutta vastaan, blogin kuvat antavat niin kauniin kokonaisuuden blogista ja kirjoittajan kädenjälki näkyy niissä täydellisesti. Erillaiset julkaisut ja niiden lainatut otsikot kertovat  Omistautumista omille rakkaille karvaturreille. Blogin ulkoasu on minusta ihana, se on selkeä, raikas ei tumma vaan mukavan kirkas, pimeän talven vatakohdaksi. 

2. http://koeruuvet.blogspot.fi/

Onko tylsää? Ei enää! 

Tämä blogi on pelastanut miljoonia kertoja minut tylsyyskuolemalta, koulussa, bussissa, kotona. Ihan missä vain olenkin ollut. Blogin tekstit kertovat elämää ei tarinaa. Tarinat ovat tylsiä aina samanlainen juoni. Tämän blogin ulkoasu puhuu puolestaan. Se on taidokas ja omalla tavallaan se on sympaattinen en oikein osaa selittää, että miksi mutta se vain on.

Pisteet siitä, että blogi päivittyy usein. Ja ne todella hienot ja hauskat piirrustukset. Mielestäni parhaita niissä on kun koirien luonteenpiirteet näkyvät niissä. 

3. http://punaturkit.blogspot.fi/

Cinna ja Punaturkit blogi on todella ihanaa luettavaa. Siinä ei käsitellä ainoastaan koiria vaan mukana on ripaus lifestyle tyyliä, muttei liikaa mikä sekoittaisi sitten koko pakan. Tekstiä on helppo lukea ja kuvat ovat ihania. Kun on hoitokoiria, on elämäkin erillaista ja sekös minua kiinnostaakin, muutokset ja uudet tuulet. 

4. http://herttakoiruus.blogspot.fi/

               Sympistelen aina kun katson Hertan ja Kertun kuvia. Kuvat ovat otettu jotenkin niin omaperäisesti ja hyvissä maisemissa ettei niitä voi kun ainoastaan ihailla! Teksti on blogissa todella selkeää luettavaa. Hauskaa kun joillakin ihmisillä on niin paljon aiheita mistä kirjoittaa. Blogin banneri nostaa pisteitä huomattavasti ja muutenkin blogin selkeys.

5.http://haavenakenneli.blogspot.fi/

Haaveena oma kenneli- blogi käsittelee arjen menoja ja tuloja. Todella hauskaa luettavaa ja Roope osaa olla ylisöpö. Mukavaa, että blogiin keksitään erillaisia tekstejä, mm. kysymyspostaus, vaihtelua kerrakseen. Ja todella ihanaa kun blogi päivittyy usein!