Hermojen kiristelyä ja rakennekuvia

Tämän viikon osalta hermot kiristyivät sitten ihan maksimiin. Löytyisiköhän noiden suloisten suklaanruskeiden nappisilmien takaa kuitenkin tottelematon pystykorva?
Sain pitkästä aikaa itselleni kuvaajan mukaan, kun lähdimme valloittamaan maailmaa. Retki ei kuitenkaan onnistunut aivan suunnitelmien mukaan. Sitä vedettiin hurjasti hihnassa, ei millään meinannut tulla loppua. Olinkin jo unohtanut miltä tuntuu, kun koira vetää ihan kunnolla. Ja kun yritettiin ottaa rakenne kuvia, huomattiinkin jokin kiinnostavampi asia, kuin herkut. Kuten vaikka orava tai varis. Mutta tottakai kaikilla on pahoja päiviä, jopa koirillakin. Nyt on hyvä kirjoitella kun vieressä nukkuu kerällä oleva "ketunpentu" joka yrittää pyytää selvästi anteeksi. Eihän Mantalle vihainen voi olla pitkään.

Tässä tämän päivän onnistuneempia kuvia, niitä ei nyt hirveästi tullutkaan. ;)

Lopultakin! Tästä kuvasta muuten näkyy kunnolla ero mikä
 Mantan töpöhännän ja tavallien pystykorvan välillä on.

Vihoviimeisiä kuvia talven ajalta... Pian on meiltäpäinkin sulanut lumet pois, jääkin jo natisi jalkojen alla joten sinne ei kyllä ole pian asiaa.

Tuttavuuksia

Otsikko onkin sitten aikasta kuvaava. Tänään lähdettiin puoliltapäivin kävelemään serkun luokse. Laahustaen neljän kilometrin matkaan meni 20 minuuttia. Serkku tulikin vastaan puolessavälin matkaa ja lähdimme lampsimaan pientä polkua metsän siimekseen. Sattumalta polku olikin jo vuodessa muuttunut sen verran, että se meni jonkun pihaan/pihan vierestä. Hups, äkkiä siitä piti sitten juosta pois. Serkku ei ollut vastassa aivan yksin vain mukanaan russeli, Luca. Pieni energia pakkaus. Polun jälkeen päätettiin/yritettiin ottaa kaksikosta kuva, mutta Lucaa kiinnosti enemmän Manta kuin paikallaan istuminen ja Mantaa puolestaan lumipenkka ja maassa kieriskely. Epäonnistuneita ja tärähtäneitä kuvia kyllä saatiin riittämiin.
Luca jätettiin nukkumaan kotiin ja lähdimme vielä toiselle metsäpolulle kävelemään Mantan kanssa. Kivaa oli sillä "eksyttiin" pusikkoon ja tehtävä oli palata takaisin polulle. Siitä tulee mieleen kysymys, "Miten polulta voi eksyä?!" Päästiinhän me lopulta polulle ja jatkettiin matkaa. Palattiin serkun luokse ja laitoin Mantan vanhempieni autoon, jotka olivat tulleet käymään serkulla. Kotiin pääsinkin auto kyydillä Mantan kanssa, jossa hän nukkui lyhyen matkan, iltapäivä jatkuukin serkun kanssa pyörien ja ehkä vielä iltalenkin mielessä. (Yövieraanamme)

(Kuvat omistaa Elisa.K ja Heidi.K)

Pomppu päivät ja ostoksia

Nyt on viikonloppu ollut Mantalla kyllä sellaista pomppuja täynnä, että huh huh. Itse olen yrittänyt aikatauluttaa viikkoani ja työntää aikaa myös Mantalle mahdollisimman paljon, kokeita nimittäin pukkaa ja niihin pitäisi keretä lukea. 

Näitä jäällä otettuja kuvia on pitänyt pitkään laittaa, vaan kun ei ole jaksanut, köh köh, laiska kun osaa olla. Manta on taas joutunut hirveään paikkaan, kun jouduin työntämään sen suihkuun. :D Vaikka lunta onkin maassa ja koira on paljon ulkona, turkki oli täynnä likaisia laikkuja, varsinkin maha- ja pöksykarvoissa. Nyt turkki taas kiiltää. Tosin minä en Mantalta kiitosta saanut.

Jatketaan koira-aiheilla. Viime viikolla postista tuli minulle uusi pipo, tassunjäljillä koristettuna ja perjantaina pitkään odotettu Weed:in taidekirja löysi paikan ginga hyllyltäni. Vaikkei kannessa ole alkuperäinen japanilainen kuva, pidän silti kannesta sen lumisuuden vuoksi. Viikolla kävin myös koulussa hakemassa töitäni kuviksen luokasta, sillä ensi vuonna minulla ei ole ollenkaan kuvaamataitoa joten työt olisi heitetty pois. Halusin näyttää yhden työni täällä blogissa. Kaiverrus linolevylle, itse pidän työstäni, tavallaan. Susi onnistui kiitettavästi, mutta köynnökset eivät todellakaan onnistuneet. Yök! Mutta jotain koiramaista taidetta pitkästä aikaa.

Ja lisää vain pomppu kuvia, hihna harmittavasti joka kuvassa, nyt ei voinut pitää jäällä vapaana sillä sinne oli nyt vedetty hiihtoladut, joten niitä ei haluttu mennä pilaamaan. Muutaman kilometrin lenkki käveltiin ja hieman leikittiinkin lumihangessa. Elämää suurempia muutoksia ei ole tapahtunut.

Näkyilläänhän taas!