Eläinlääkäri

Anteeksi kun en ole kirjoitellut pitkään aikaan...
Mantalla oli eilen eläinlääkäri käynti, rokotus piti käydä uusimassa. Odotettiin omaa aikaa sellaiset 25 minuuttia, lääkärillä oli joku juttu meneillään. Siinä odotellessa Manta kuluttikin jo kaiken energiansa ja kun sitten lopulta päästiin huoneeseen se ei enää jaksanut jurjettaa lääkärille, Manta kun ei oikein pidä siitä kun lääkäri koskettelee. Tarkastuksessa ei löytynyt mitään ihmeellistä, paitsi takahampaassa oli hieman hammas kiveä, mutta ei paljoa. Korvistakaan ei löytynyt mitään, puhtaat olivat. Piikki meni hienosti Mantalle, ei uikutusta tai levotonta liikkumista. Pöydältä oli piikin jälkeen päästävä nopeasti alas ja tietysti, hänen piti hypätä sieltä itse alas. Seuraavan kerran pitää uusi rokotus käydä ottamassa ensi vuonna ja sitten -15.
Aikaisin aamulla löysin Mantalta punkin "poskesta" se oli jo kiinni ja aika iso, nopeasti punkki irti ja wc:seen. Onneksi punkki oli näkyvällä paikalla. Vaikka Mantalla olikin punkkipanta, ei nekään näköjään kaikkia pidä loitolla. Tai sitten siitä on vain mennyt teho.
Kun lomalle olemme kohta lähdössä on Mantallekkin hoitaja etsittävä, sillä monikaan sukulainen ei oikein Mantaa varmasti halua, sillä pystykorvat ovat todella herkkiä haukkumaan. Niin se vain on. Mutta onneksi on paikka mikä ottaa Mantan avosylin, nimittäin Moppe ja Miiru lemmikkihoitola. Hoitola toimii Joensuussa ja on todella kiva paikka. Koirille on sisällä häkkejä ja ulkohäkkejä liitettynä sisähäkkiin. Siellä Manta saa olla ulkona ja ruoka ja lenkkeily ajat ovat todella kivat. Aikaisemmin Manta on ollut samaisessa hoitolassa 2 kertaa, aina se on jäänyt sinne hyvillä mielin, mutta aina se kotiin haluaa lähteä. http://www.moppejamiiru.fi/

Viikko takaperin meillä oli pieni musta vieras. Mantan kaveri kääpiösnutseri Gombo. Hän oli meillä hoidossa 4 päivää ja oli todella kiltisti. Manta on kaveriaan 2 vuotta vanhempi. Pari kertaa Gombo laitettiin Mantan kaveriksi häkkiin ja siellä ne juoksivat koppia ympäri ja leikkivät.

Kuvassa laatu kusee... 

Faktaa pystykorvista

Lupasin tehdä sen postauksen pystykorvista, joten tässä se tulee. Teen tämän omalta kannaltani joten älkää mielellään käyttäkö mihinkään esitelmiin tai vastaaviin.

Suomenpystykorvat ovat omalaatuisia kaikki, sama määritelmä ei välttämättä sovellu kaikkiin. Sillä koiratkin ovat yksilöit keskenään, samallatavalla kuin ihminenkin. 

Monet pystykorvat ovat itsepäisiä ja todella monet ovat haukkuherkkiä, joten kerrostalo asujiksi niistä ei monestikkaan ole. Pystykorvat ovat eloisia ja monesti näyttääkin siltä, että koira hymyilisi. Ne ovat myöskin todella nopeita vaikka jotkut ovatkin keskikokoa pienempiä. Metsässä ne löytävät linnut tehokkaasti ja niiden reakointikyky on uskomaton. Monesti niiden kehonkieli muuttuu salamana, jos saaliseläin liikkuu.

Säkäkorkeutena uroksen ihanne koko olisi 47 cm. Ja nartun ihanne 42 cm. Pystykorva on rakenteeltaan yllättävän kevyt, mutta vanttera koira. Paino kulkee usein uroksilla 11 kilosta 13 kiloon. Nartuilla taas 7 kilosta 10 kiloon. Hännän tulisi kiertyä selän päällä ja karvan tulisi olla tuuhea ja pitkää hännässä ja takajaloista. Pään ja etukäpälien  karva on lyhyttä.

Useimmat suomenpystykorvat elävät noin 12-15 vuotiaiksi, elinikä riippuu niin monista asioista, ettei niitä viitsi kaikkia alkaa edes luokittelemaan

•  Kuinka paljon on ulkona
• Onko paljon stressaavia tekijöitä
• Mitä koira syö
• Millaisissa oloissa se asuu
• Onko sairauksia

Turkin väri vaihtelee vaalean oranssista tumman punaiseen. Turkin väri onkin usein huomiota herättävä. Pystykorva on suurimmaksi osaksi helppo kasvattaa. Ja tulee uskolliseksi omistajalleen. 

Pystykorvia on käytetty satoja vuosia metsästyskoirina mutta nykyyisin niitä on myös seurakoirina. Nämä koirat ovat vieraisiin koiriin monestikkin hieman epäluuloisia, mutta nykyisin ne ovat sosiaalistumassa toisiin koiriin todella hyvin. Mantankin kohdalla huomaa nahjailua joidenkin kanssa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Siinä pieni näkemys suomenpystykorvista, omalta osaltani. 

Aurinkoa ja sateita

Parin viime päivän aikana täällä on satanaut paljon vettä ja ukkostanut tosi kovasti. Pahimman ukkosen aikaan olin kaverini luona jossa myös asuu Mantan kaveri Rappe.
Kun tulin kotiin huomasin, että Manta oli sisällä. Se oli niin märkä kuin koira voi olla. (Märkä koira ei tuoksu hyvältä) Se tauno oli varmaan nukkunut ulkona sateessa, kun ei tajunnut mennä koppiin, tai se vain halusi olla ulkona. Olisi voinut uskoa, että koira on käynyt järvessä uimassa. Näytti tyttönen niin surkealta märkänä, kun vesipisaroita tippui korvien päistä maahan. Silmätkin kertoivat niin selvästi: "Minä vihaan ukkosta..." Illalla lueskelin ihmisten blogeja ja huomasin miten hyvin jotkut ihmiset osaavat kirjoittaa... Minä en oikein ole keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa. Pelkkiä, mitä teimme tänään tekstejä. Haluaisin lukijoiden pitävän teksteistäni ja, että olisin itsekkin tyytyväinen. Mutta seuraava postus voisi kiinnostaa muutamia ihmisiä. Seuraavan postauksen löytää piakkoin nimellä "Faktaa pystykorvista." Ajattelin tehdä sellaisen postauksen omasta kokemuksesta pystykorvan kanssa, eli se ei ole kopioitu wikipediasta. Yritän myös lisätä blogiin, tämänhetken puheenaiheita käsitteleviä postauksia. Myös kuvia tulee lisää.

Yritän saada pystykorva postauksen tehtyä jo tänään mutta saattaa mennä huomiseenkin, mutta kannattaa selailla sivuja jo iltapäivällä varmuuden vuoksi. :)