Vuoden viimeinen teksti...

...onkin täynnä kuvia. Nyt se on kuulkaas semmonen juttu, että tämä vuosi olisi sitten tässä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista ja kaikenkarvaista. Ajatella, että joulukuu loppuu ja täällä ei ole kuin pienet kinokset lunta mitä on kasattu. Jospa sitä nyt vuodenvaihteen jälkeen Pohjois-Karjala saisi lunta omakseen, Mantakin nauttisi todenteolla. Ja sitten tämän aamun ohjelmistoon. Sain itseni herätettyä jo 9!! Ajattelin olla reipas ja lähteä Mantan kanssa valokuvailemaan aurinkoiseen ulkoilmaan. (Kai huomasitte mahtavan sarkasmin) Joo, Joensuussa on ollut pilvistä varmaan kaksi viikkoa putkeen, ilma alkaa jo totisesti masentamaan. Aurinko voisi vaikka vähän jo pilkistää. Rantalenkki tehtiin ja kuvia tuli napsittu lenkin aikana kivasti. (103) Nytpä siis Mantan ja minun osalta hyvää uutta vuotta!!

"Hei sinä ihminen siellä ruudun takana, minulla on asiaa!! Uusi vuosi on minulle ja muille nelijalkaisille todella pelottavaa aikaa, joten voisitteko totella lakia ja ampua raketit klo 18.00-02.00 välisenä aikana. Ei yhtään aikaisemmin tai myöhemmin.

  Minulla on suhteita pariin todella pahansisuisiin poliisikoiriin. 

!TIEDÄN MISSÄ SINÄ ASUT!

-Manta-

We wish you a Merry Christmas~

Vuosi 2013 alkaa olla kohta lopuillaan ja joulukin vierähti nopeasti ohi. Hirmuinen stressaaminen viimeiset kolme viikkoa ja sitten joulu on oikeastanaan parissa päivässä ohi. No sitä on juhlittu kunnolla ja lahjoja avattu. Sen verran kerron, kämäsellä digikameralla otetut kuvat jäävät historiaan... Ja tervetuloa järkkäri kuvat! Paketista minulle löytyi Nikon:in D3100 järjestelmäkamera ja kameralaukku. JES! Mantakin sai pari lahjaa, ei paljon, mutta kuitenkin. :)

Kuka väitti, että joulusta tulee muka musta?? Onhan tuota lunta. 

Pitihän Mantalle ostaa punainen Rukka panta, kun edellinen nahka panta oli jo hieman "rapistunut". Jouluksi pitää olla myös luu. En itse halua ostaa luita, joiden päissä on solmut, kun on kuullut monia tarinoita jolloin koira on melkein tukehtunut niihin. Manta ei ole kyllä koskaan ollut lähelläkään nielaista solmua, mutta jotenkin nyt on turvallisempi olo jättää koira syömään tuollaista luuta itsekseen. 

Mantan valkoiset kaverit tulivat käymään joulupäivänä. Neidin onneksi hän oli ulkona häkissä. Hermoromahdus olisi saattanut olla lähellä... Vasemmalla Oliver ja oikealla Omar. Suloiset karvapallot, ja pehmeät sellaiset.

Tälläinen joulu siis meillä, nyt odotellaan uutta vuotta! 

 P.S Ennen vuoden loppua saattaa tulla viimeinen postaus ja sen jälkeen blogi on uudistuksien vallassa. Vuosi 2013 pyyhitään pois kartalta ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Koskettava tarina: Villakoira lakkasi syömästä

Oman ruokapostauksen jälkeen sain sähköpostia, jossa pyydettiin autamaan koiraa, jotta tämä saisi syömishäiriöön ruokaa mikä maistuu. Tottakai minä autan aina kun on mahdollista. 

Luin pienen villakoira Tildan tarinan ja se liikutti minua syvästi. Lukiessani kyyneleet oikeasti laskeutuivat poskilleni, sillä on hirveää joutua epätietoisuuteen oman rakkaan lemmikin voinnista ja kun mikään ei tunnu parantavan koiraa entiselleen. On rankkaa nähdä koiran olevan huonovointinen ja entinen vilkas tapaus on muuttunut masentuneeksi ja ruokailuhaluttomaksi. Ja siinä vaiheessa varsinkin, kun ei tiedä mitä pystyisi itse tekemään. Näin joulunaikaan sinäkin voit antaa pienen apusi Tilda koiralle tykkäämällä tämän tarinasta. Meidän täytyy saada kasaan ainakin 40 tykkääjää ennen uutta vuotta! Tildan tarinan voit lukea ja tykätä täältä. Autetaan Tildaa saamaan Barf- ruokaa, jotta hänen ihana tarinansa voi saada vieläkin paremman lopun! 

Jakaisitteko sanaa eteenpäin.♥ 

Ruokaa!

Ruoka on jäänyt minun postaiksissani hieman vähemmälle, joten ajattelin hieman avartaa meidän ruokatottumuksiamme. Toivoisin, ettei tämä teksti sitten täyttyisi sitten valituksista, omia hyväksi tuntemiamme ruokia ja tottumuksia vastaan. Kommenttia tietysti pitää laittaa.

Ruoka-aikaa meillä ei ole varsinaisesti, sillä ruokaa löytyy oikeastaan aina kupista. Mutta iltaisin käydään aina ruokaa viemässä ja varmistamassa, että sitä löytyy. Meillä Mantalle syötetään Mush täysliharuokia ja ihan tavallisia nappuloita. Välillä koitiruokaa jos sitä jää. Monille on varmaankin jo tuttua, että valitan Mantan olevan todella nirso. -Ja niin hän onkin. 

Olemme barffanneet pari kuukautta ja se on todettu hyväksi valinnaksi. Liha on todellakin koiralle ennen ollut luonnollinen, kunnes ihminen on lisännyt ruokavalioon viljatuotteita. Karva on entistä parempi laatuinen ja on tainnut samalla tytölle tulla lihaa luiden ympärille. Ruoka maistuu siis paljon paremmin ja metsästyskoiralle liharuoka on TOP1.

Nappuloiden pitää olla joko Royal Canin:in tai Hau Hau:n, muuten nirsoillaan ja rajusti. Miten voi metsästyskoiralla olla niin hienostunut maku. Hieman kukkaroa kiristää kun 3/4 kilon säkki nappuloita maksaa 29.95... Viljaa näissä nappuloissakin on piilotettu ihan reilusti, mutta ne ovat maistuneet ja sillä mennään. Kupillinen muroja saattaa mennä yön aikana tai sitten sama kuppi saattaa pysyä koskemattomana parikin päivää. Mantalla on ihmeellinen tyyli ottaa kupista pari muroa ja kävellä kupilta pois syödä murot vasta sitten. 

Epäammattimaista tai epäharrastusmaista

Useimmat ihmiset ovat todella rentoja ja mukavia toisille koirakoille, jopa tälläisille tavallisille tallaajille, joiden koirat eivät välttämättä ole niin "koulutettuja". Itse olen aina yrittänyt olla jokaiselle ihmiselle ja koirakolle, ulkonäköä ja kouluttamattomuutta katsomatta mukava ja ystävällinen. "Kouluttamattomuutta, onko se edes sana?" Koiraharrastaja voi olla ilman hirmuisia näyttely ja harrastus suunnitelmia. Itse olen juurikin sellainen, mennään ja tehdään mitä mieleen tulee ja juostaan sitten joissain koiratapahtumissa satunnaisesti. Iloisten ja juttelevien ihmisten kanssa on mukava olla vaikkei heitä tuntisikaan, sellaisia ihmisiä kohtaa usein erillaisissa tapahtumissa tai vaikka ihan koirapuistoissa ja päivittäisillä lenkeiltä.
Tälläiset ei niin harrastavaiset ihmiset eivät yleensä ota huonosti menneitä suorituksia nokkiinsa ja syytä koiraa, vaan ottavat virheistä opikseen ja kehuvat koiraa siitäkin pienestä onnistumisen määrästä mitä on ilmaantunut. Tottakai harrastavampikin ihminen voi olla iloinen yms. ja olla ottamatta huonosta suorituksista nokkiinsa! Ei sen puoleen.

Koska kaikella on vastakohta, tässä sitten vastakohta luettavaksi.
Olen törmännyt pareissa mätsäreissä ihmisiin, joille koiran menestyminen on maailman tärkein asia ja huonompi menestys on sitten maailmanloppu. Yksi ihminen katsoi hieman "omahyväisesti" viimekertaisissa mätsäreissä, kun Manta pomppi lumessa iloisesti ja pyöri siinä viettäen aikaa, kun hänen koira ei eväänsä hetkauttanut mihinkään suuntaan. Toinen henkilö oli aikaisemmin kaverini mätsäreissä sanonut todella törkeästi kehässä, kun nauhat jaettiin. Hän sai punaisen nauhan ja tokaisi ääneen tuomareiden ja kaverini kuullen, "Minä arvasinkin, että saisin punaisen nauhan." Anteeksi, että mitä?! Ja minä kun luulin häntä aikuiseksi. Jos asia olisikin ollut selvää, pitikö se vielä sanoa ääneen kaikkien kuullen? Jotenkin se on minusta epäharrastusmaista. Se oli todella törkeää. Vaikka asia olisikin ollut selvä tai sitten ei, niin eikö asian voisi ilmaista ainoastaan omassa päässä?

En muistanut kertoa viimekertaisista mätsyistä, että kerkesin vaihtaa pari sanaa todella mukavan nuoren naisen kanssa. Hänellä oli pieni shiba inu, voi kuinka söötti se oli. Hän kertoi kuinka ihmiset olivat hänelle sanoneet kuinka suloinen suomenpystykorvan pentu hänellä oli. Anteeksi nyt vain suomalaiset hyvät, ettekö todellakaan tunnista kansalliskoiraanne?!  Asia huvitti minua kovasti. Olin seurannut kaksikon kehiä ja todella hienosti ne menivät, harmikseni en muista moneksi he sijoittuivat. Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan pidempäänkin, mutta kyytini saapui ja piti lähteä.

Tässä tälläinen minun mielestäni tuleva mietekysymys vaikka loppuviikolle. Muistakaahan nyt, että en halua yleistää asioita. Onko teillä minkälaisia kokemuksia "ystävällisistä" ja "ei niin ystävällisiä" ihmisistä kertokaa kokemuksistanne. :)

Kuvasta paperille

Aikaisemmin olen laittanut tänne piirrustuksiani Mantasta ja olihan joukossa yksi ginga-aiheinenkin, sanoin myös laittavani sen piirrustuskilpailuun, jonka tulokset näette täältä. Yllätyksekseni työni pääsi ykkös paikalle ja olen todella kiitollinen.
Anttu kysyi minulta minkälaisen piirrustuksen haluaisin.(koira-aihe) Ensimmäisenä oli Manta (tietysti) olen ihaillut aina Antun töitä sillä ne ovat äärettömän söpöjä ja todella nättejä!
Laitoin muutaman kuvan Mantasta Antulle s-postin kautta ja hieman kuvausta minkälainen se voisi olla. Kerroin Mantan töpömmästä hännästa ja siitä, kuinka neiti osaa hymyillä, tai siltä se minusta välillä näyttää.

Sitten minulle oli tänään (yöllä) tullut sähköpostia, jossa oli upea taideteos Mantasta metsätaustalla, töpöhännällä ja hymyilevällä kuonolla. Kuva oli ylittänyt kaikki odotukseni!
Jos nyt joskus Anttu sattuisi lukemaan blogiani, sanani hänelle vielä: "Kiitos tuhannesti, kun käytit kallista aikaasi kuvan tekemiseen!" Antun ginga-aiheinen blogi Hopeatiikeri .

Talvipäivän tapahtumia

Tänään sitten aamulla päätin, että lähden Mantan kanssa Niinivaaralla match show:hun. Ensin ajeltiin autolla ympäri kaupunkia etsimässä minulle pipoa, jota ei sitten loppujen lopuksi löytynyt. Pakkasta mätsäri paikalla ei oikeastaan ollut kuin pari astetta, mutta siellä tuuli sitäkin enemmän. Hyyrr... Samperi kun oli kylmä!

Porukkaa oli huonosta säästä huolimatta todella paljon. Hieman Manta hämmentyi koirien paljoudesta samassa paikassa ja oman tilan löytäminen oli alussa hyvin vaikeaa. Päätimme siis ilmottautumisen jälkeen lähteä hieman katselemaan paikkoja Niinivaaralla. Olen minä siellä harrastuksien puolesta ollutkin mutta oli erityisen mukavaa kävellä Mantan kanssa "kaupungissa" käveltiin jokunen aika ja palattiin sitten Sohvin valinnalle, joka muuten on todella tyylikäs paikka. Suosittelen lämpimästi.

 Hieman oli aikaa Mantan mielestä liikaa ja pomppi ympäriinsä, onneksi odottelu kuitenkin paljasti toisen puolen ja Manta rauhottui hyvin ennen omaa kehäämme. Olimme kehässä numerolla 10. Nauhoja ei ollut ollenkaan, joten lappuihimme kirjoitettiin joko "S" tai "P". Viime kerralla olimme mätsäreissä Hammaslahdessa kesällä, tai syksyä se taisi olla. Silloin sijoituimme PUN.5, mutta tälläkertaa meillä meni tuhat kertaa paremmin käyttäytymisen ja esittämisen suhteen, vaikka menimmekin siniseen kehään. Minua ei haitannut lainkaan, sillä olin palelluttanut käteni, jalkani olivat avain jäässä, Manta oli ollut... kaaottinen ja sitten neiti suomeksi sanottuna ryhdistäytyi ja esitti itsenä kuin taivaan lahja! Hampaiden näytöstä ei puhuta... Vastassamme oli todella nätti collie. En hirveästi hänen jatkoaan kuitenkaan seurannut.
Tuomari oli todella mukava hänen mielestään molemmat rodut osattiin esittää rodun mukaisesti, (JES!) ja Mantalla oli kuulemma aivan upeat silmät ja olen siitä asiasta aivan samaa mieltä. Nyt neiti ei yhtään aristanut tuntematonta ihmistä vaan seisoi todella nätisti kuolaten namia.

Ja sitten taas odotettiin... Vanhus tonttujen ja pikku tonttujen kehät loppuivat ja siinä mielessä kävi pahat sanat sillä olin aivan jäässä. "Pitäisikö sun laittaa toppatakki?" "Mitä turhia." Nyt käytän talvitakki kesälläkin. Sitten tuli se ihana aika kun sinisten kehä alkoi. Kaksi pientä kehää yhdistettiin suureksi kehäksi mikä oli hyvä, mutta ne olivat ihan jäässä ja moni meinasi lentää selälleen. Paljon oli sinisessä kehässä koiria ja meidät kolmen ryhmissä käskettiin juosta kehä ympäri ja seisottaa. Sitten tuomari kehotti minua ja muutamaa muuta siirtymään kehän toiselle laidalle ja kiitti muita osallistumisesta. Olin siinä ihan käkenä, en tajunnut mistään mitään. Ja siinä sitä oltiin pystärin kanssa sinisten neljäntenä.

Olin niin iloinen, päivä oli mitä parhain! (Kuvia Mantan kehästä ei valitettavasti ole, kuvaajaa minulla ei ollut)

Itsenäisyys Suomella ja pystykorvalla

Suomen itsenäisyyspäivä on juhlimisen arvoinen asia. Sinä päivänä pitää erityisesti muistaa kaikkia, jotka ovat kaatuneet Suomen maan puolesta. Hurraa Suomi ja sen 96 vuotta kestänyt itsenäisyys! Kansalliskoira kuuluu myös Suomen historiaan, joten tässä on mukana myös sitä.

 "Suomenpystykorva, kansalliskoiramme, pitkä mutta tuntematon historia ihmisen uskollisena ystävänä. "

"Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa." 

-Hugo Richard Sandberg

Vuonna 1979, Suomen Kennelliiton 90-vuotisjuhlavuonna julistettiin suomenpystykorva kansalliskoiraksemme. Se on kotimaisen korkealuokkaisen jalostustyön tulos. Lisäksi suomenpystykorva on eloisa ja kaunis koira, joka on parhaimmillaan luonnossa ja metsästäjän ohjaamana. Se ei ehkä ole kaikkien lemmikki, mutta siihen tutustuttuaan on jokainen sen altis ystävä.

Suomenpystykorva ja pystykorvametsästys kuuluvat oleellisena osana suomalaiseen erämaisemaan. Tämä rotu ja tämä perisuomalainen metsästysmuoto ovat niin arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa, että niitten vaaliminen on eräs suomalaisten kenneljärjestöjen kunnia-asioita.

-Suomen Pystykorvajärjestö


Jos minun pitäisi kertoa suomenpystykorvasta lauseella, joka kertoisi rodusta ja yksilöstä kaiken, sanoisin näin: 
"Punaturkkinen koira, jolla on lämmin katse ja sitäkin lämpimämpi sydän."

En välttämättä ollut missään vaiheessa pienenä ajatellut minkä koiran haluaisin jos sellainen perheeseemme joskus otettaisiin, mutta voin sanoa, ettei pystykorva tullut minulle 8-vuotiaana edes mieleen. Mutta rodulla ei ollut silloin mitään väliä, sillä se riemunhetki kun näki ensimmäisen kerran pienen pienen pikinokan nukkuvan raajat levällään lattialla. Vaikka monikaan ei osaisi arvostaa pystykorvan haukkumista tai rotua, minä tiedän, että pystykorva on kulkenut suomalaisten mukana satoja vuosia vaikka sitä ei ole nimellisesti tiedostettu suomen pystykorvaksi!

Näillä sanoilla, hyvää Suomen itsenäisyyspäivää kaikille! Ja muistakaa arvostaa heitä, jotka ovat uhranneet elämänsä rakentaakseen itsenäistä Suomea.

P.S Olettekos seuranneet blogimme joulukalenteria??

Linkkaa blogisi

 "Kuinka vaikeaa on päättää 5 parasta blogia ja tehdä niistä esittely?" Seuraavan kerran kuin noin sanon, leikatkaa kieleni irti ja ommelkaa suuni kiinni. Kommentteja tuli 39 ennenkuin vihelsin pelin poikki. Kun jokaisen blogin kävin läpi ja aloin kasata jokaisesta blogista parhaita puolia. TOP5 parasta blogia oli hirvittävän vaikea valita, mutta jouduin monesti muuttamaan listaa ja punnitsemaan blogeja keskenään. Lifestyle blogeja tuli todella paljon, valitettavasti niistä ei löytynyt minun mielestäni tarpeeksi eroja päästäkseen TOP5:den joukkoon. Kiitos kaikille osallistujille!

Kuten aiemmassa tekstissä sanoin, blogin tyylisuunnalla ei ole mitään väliä. Valitsin TOP5:n joukon näillä perusteilla: Blogin sisältö, omasta/koiran/hevosen, yms. arjesta kertovat tekstit ja kuvat ovat aina mieluisaa luettavaa. Ihmisellehän on luontaista päästä työntämään nenänsä toisten elämään. Kirjoituksien laadulla ja oikeinkirjoituksella on suuri osa myös siihen, että tekstiä on mukava lukea. Ulkoasullakin on tärkeä osa. Blogin selkeys on todella tärkeä asia, sillä on todella ikävää jos joutuu etsimään tiettyjä juttuja "täydestä" tai "sekalaisesta" blogista. Blogin omaperäisyydellä pisteet nousivat myös.

1.http://huiskuhantammme.blogspot.fi/  

Voi pallero sentään! Mistä nyt sitten aloittaisi?! 

Tämä blogi on todellakin täynnä pieniä koiria ja suuria sydämmiä. Tekstit pursuavat rakkautta ja kuvat täydentävät niitä. Kuvat! Siinä on ase ankeutta vastaan, blogin kuvat antavat niin kauniin kokonaisuuden blogista ja kirjoittajan kädenjälki näkyy niissä täydellisesti. Erillaiset julkaisut ja niiden lainatut otsikot kertovat  Omistautumista omille rakkaille karvaturreille. Blogin ulkoasu on minusta ihana, se on selkeä, raikas ei tumma vaan mukavan kirkas, pimeän talven vatakohdaksi. 

2. http://koeruuvet.blogspot.fi/

Onko tylsää? Ei enää! 

Tämä blogi on pelastanut miljoonia kertoja minut tylsyyskuolemalta, koulussa, bussissa, kotona. Ihan missä vain olenkin ollut. Blogin tekstit kertovat elämää ei tarinaa. Tarinat ovat tylsiä aina samanlainen juoni. Tämän blogin ulkoasu puhuu puolestaan. Se on taidokas ja omalla tavallaan se on sympaattinen en oikein osaa selittää, että miksi mutta se vain on.

Pisteet siitä, että blogi päivittyy usein. Ja ne todella hienot ja hauskat piirrustukset. Mielestäni parhaita niissä on kun koirien luonteenpiirteet näkyvät niissä. 

3. http://punaturkit.blogspot.fi/

Cinna ja Punaturkit blogi on todella ihanaa luettavaa. Siinä ei käsitellä ainoastaan koiria vaan mukana on ripaus lifestyle tyyliä, muttei liikaa mikä sekoittaisi sitten koko pakan. Tekstiä on helppo lukea ja kuvat ovat ihania. Kun on hoitokoiria, on elämäkin erillaista ja sekös minua kiinnostaakin, muutokset ja uudet tuulet. 

4. http://herttakoiruus.blogspot.fi/

               Sympistelen aina kun katson Hertan ja Kertun kuvia. Kuvat ovat otettu jotenkin niin omaperäisesti ja hyvissä maisemissa ettei niitä voi kun ainoastaan ihailla! Teksti on blogissa todella selkeää luettavaa. Hauskaa kun joillakin ihmisillä on niin paljon aiheita mistä kirjoittaa. Blogin banneri nostaa pisteitä huomattavasti ja muutenkin blogin selkeys.

5.http://haavenakenneli.blogspot.fi/

Haaveena oma kenneli- blogi käsittelee arjen menoja ja tuloja. Todella hauskaa luettavaa ja Roope osaa olla ylisöpö. Mukavaa, että blogiin keksitään erillaisia tekstejä, mm. kysymyspostaus, vaihtelua kerrakseen. Ja todella ihanaa kun blogi päivittyy usein!

Muutaman päivän tapahtumia

Olen tässä yritellyt katsastaa kaikkien ihmisten blogeja, jotka linkkailivat niitä aikaisempaan postaukseen. Suunnaton kiitos kaikille linkaijille. Muutama päivä menee vielä, jotta saan julkaistua voittajat. Mutta tässäpä on parin viime päivän kuulumisia.

Kävimme aikaisempina päivinä Mantan kanssa kävelyllä rannalla koulun jälkeen ja yritin napsia kuvia mutteihan siitä oikein mitään tullut. Samana iltana jouduin lähtemään Joensuun Tikkamäelle päivystykseen parin viikon kestäneen yskän ja päänsäryn takia. Kahden ja puolen tunnin odotuksen tulos oli sitten tieto poskiontelontulehduksesta. Viikon lääkekuuri minulle tuli ja urheilukielto. Joten hirmuisia maraton lenkkejä en nyt Mantan kanssa juoksemaan. Sepä sitten minusta.

Mantan kanssa ajateltiin suunnata 7.12 match show:hun. Sohvin valinta Niinivaaralla järjestää sellaiset ja olisi vihdoin mukava palata tytön kanssa kehään. :) Katsellaan sitten lähempänä.

Tässä kuvia parin päivän takaa, nyt on hieman lunta satanut joten lisää kuvia siis tiedossa!
Valitan puhelin laatua) Jäljestys kuvia saatte nähdä viikonloppuna viimeistään, sillä en millään kerkeä Mantan kanssa metsään iltaisin, kello on jo puoli neljä kun pääsen kotiin ja pimeä on jo ennättänyt tulla.

Linkitä blogisi- kilpailu !

!PÄÄTTYNYT! 

Marraskuu on nyt puolessa välissä ja  Mulla on pari blogia jota seuraan ja luen aktiivisesti postauksia. Nyt alkaa tuntua, että lisää hyviä blogeja pitäisi saada lisää. Blogisi lukijoiden määrällä ei ole mitään väliä, eikä blogin aihealueilla tai tyylisuunnilla ei ole MITÄÄN väliä! 

Valitsen linkitetyistä blogeista 5-10 mielestäni parasta blogia ja teen niistä lyhyen esittelyn tänne blogiini. Tykkään lukea blogeja laidasta laitaan joten linkkailkaa siis aivan rohkeasti omia blogejanne tänne. 

Kuitenkin olen täydestä sydämmestäni koiraihminen joten saatan katsoa koirablogeja parmmalla silmällä. ;)

Jos haluat osallistua "kilpailuun" linkitä oman blogisi osoite ja lyhyt ja ytimekäs kuvaus blogillesi. Se antaa hyvän vaikutteen. ;)

Aikaa linkittää blogisi on pari viikkoa, en kerro tarkka aikaa joten pitäkää kiirettä. 

(Kuvan saa linkittää omille sivuillenne, jos haluatte)

Joten nyt kaikki linkittelemään blogejanne! :)

Ei mennyt niinku strömsössä- kuvien näyttely

Parilta tuttavalta on tullut kysymyksiä kuvistani joita blogissa on. Kysymykset huvittavat minua aivan sairaan paljon, joten haluan näyttää miltä näyttää hieman ei niin onnistuneet otokset. Hieman ensin muutamiin kysyttyihin kysymyksiin vastauksia.

"Millä kuvaat?"
-Puhelimella... (Nokia Asha 311) Ja jos kunnioitettu digikamerani minulle suo, kuvaan myös sillä.

"Millä muokkaat kuvia?"
-En alunperin muokannut kuvia lainkaan mutta sitten jotain pikku juttuja olen korjaillut Picasa 3:llä ja netistä löytyvällä PicMonkey:llä.
           

Koirien salattu elämä

Ylen kanavalta oli maanantaina 28.10.2013 tullut doggari, "Koirien salattu elämä" itse en sitä muistanut katsoa mutta onneksi lemmikkikurssini opettaja oli ollut ajantasalla ja tänään tunnilla katsoimme sen. Doggari oli todella mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille. Miten paljon emme koiristamme tiedäkkään, itse luulin että tunnen koirien taipumuksia mutta en taidakkaan. Niin paljon uutta ja todella mielenkiintoisia tietoja. Katsokaa ihmeessä.
Dokumentissa kerrottiin myös kuinka avustuskoirat, (näkö- ja kuulovammaisten yms.) valitaan. Siihen vaikuttaa ainakin kaksi tekijää. Onko koira oikea- vai vasen tassuinen ja minne suuntaan koiran karva kaartuu. Tilastojen mukaan oikeatassuiset koirat läpäisevät opaskoira testin. Ja joiden karva kaartuu vastapäivään on se itsevarmempi ja rauhallisempi. Mielenkiintoista, meidän Mantasta ei ole opaskoiraksi sillä neiti on vasentassuinen ja karva kaartuu myötäpäivään. Jos koira, kuten Manta on vasenkäpälinen ovat ne luovia ratkaisemaan erillaisia tehtäviä. Se on kyllä mielestäni totta, Manta on todella älykäs ja osaa ratkaista pahatkin pähkinät.
TÄSTÄ DOKUMENTTIIN

Oli taas muutakin. Laittelin tänään parit tilaukset Antassusta ja käsityökorista. Tilailin kaiken maailman kankaita ja tarvikkeita erillaisia kaulapantoja varten. Laittelen sitten kuvia minkälaisia sain aikaan, ensin kokeilen pienempiä mutta sitten saattaakin tulla pari isompaakin pantaa. :)

Joulukin alkaa vain lähentyä, toivotaan, että joululahjoja pikku tontulle tippuisi. ;)

Viisi viimeistä vuotta...

...On Manta hikisesti yrittänyt saada itselleen haukutun linnun. Jokaikinne kerta Manta haukkuu kuin viimeistä päivää, vaan kun ei lintua saada ammuttua alas puusta! Taitaapi olla jo metsästäjällä hieman näkökin heikentynyt. :) Eilen taas Manta tomerana suoraan häkistä ampaisi etupihalle ja hyppäsi auton kyytiin, ajattelematta karkuun lähtemistä. Niin se neiti siinä etupenkillä istui päättäväisenä: "Nyt saan sen saakelin linnun!" Ja tänään hieman yli puolen päivän tuli viesti jossa oli kuva ja tekstiä: Mantan ensimmäinen lintu! Siinä sitten tuli niin suunnattoman ihana olo kun oli monesti surkutellut kun Manta ei ole kovasta työstä sitä palkkiotaan saanut mutta viimein, viimein 5 vuoden odotus on palkittu! Lintu saatu ja vieläpä metso. :)

Onko kellään muulla kokemusta siitä, että koira saa ensimmäisen lintunsa vasta monen vuoden iässä?  

Piirtämisen maailmaa

Manta on käytöskoulussa edistynyt mahtavasti, vaikka pystykorva on jalostettu kertomaan äänellään lähellä olijat ja erillaiset liikkeet ympärillä, on harjoitusten tekeminen onnistunut todella mukavasti. Ääntä Mantasta siellä siis lähtee, mutta on se vähentynyt huomattavasti ja muiden koirien luokse meneminen on vähentynyt ja hihnassa vetäminen ja poukkoilu. Paljon kehuja ollaan saatu kontakti harjotteista vaikka ainahan niitä pitää harjoitella. :) Myös Mantan ja minun yhteistyötä on paljon kehuttu. Tuntuu todella hyvältä kun Manta tosissaan haluaa työskennällä minun kanssa.

Olen saanut itse tämänhetkiset kokeet pois jaloista ja suunnannut katseeni piirtämisen ihmeelliseen maailmaan. Pari viikkoa sitten minun piti osallistua koeruuvet blogin piirustus kilpailuun, mutta oma työni jäi pahasti keskeneräiseksi, mutta parin päivän aikana olen myös penkonut vanhoja koira aiheisia töitä ja ajattelin, että joitakin saattaisi kiinnostaa. Mukana myös kilpailuun tarkoitettu työ. 

(Värit ovat haalistuneet skannauksessa)

Tämä työ oli tarkoitus laittaa kilpailuun mutta värit puuttuivat kokonaan. 

Mutta tässä se nyt kuitenkin on. Aiheena oli "lemmikin syksy", joten piirsin kuvan jossa Manta on

 syksyisessä metsässä, josta löytyy jos jonkin laista pikkuasiaa. :) Mittasuhteet kuvassa ovat menneet pieleen, mutta pidän kuvasta silti aika paljon.

Aloitin tämän työn vuonna nakki ja keppi. Mutta yllätys yllätys jäi hahmottelu vaiheeseen. Sain sen valmiiksi ja lopputulos on tässä. Taivaan värit ovat liian vaaleat omaan makuun, yritin saada aikaiseksi ilta taivaan mutta taivas jäi liian vaaleaksi. Mutta rakastan kuvan sanomaa, se tuo mieleen ettei läheiset koskaan poistu luota vaikkei heitä aina näekään. Kuvassa on Manta joka näkee ilta/yö taivaalta äitinsä, isänsä ja veljensä. Laulun sanat jotenkin koskettavat aina sydäntäni. Laulun nimi on, Lintu.

Tässä nyt ei ole aiheena suomenpystykorva vaan ginga sarjan akitat, Riki, Gin (hopeanuoli) ja Weed. Olen siis ginga fani (jos joku on lukenut omalta sivultani). Taustalla Oun kaksoissola. Mukana on myös kirsikankukka puu, jonka halusin lisätä koska Weedin äiti Sakura kuoli. Rakastan kirsikankukkia ja niiden kaunista väriä. Tämä kuva tulee yhteen piirrustus kilpailuun. :)

Mitä olisi metsästys ilman tapaturmia?

Tosiaan... Manta lähti siis villisika jahtiin, mutta palasi kotiin 21pvä, eli eilen lauantaina. Olivat saaneet karkotettua villisiat jotenkin mahtavasti, mutta lintu tuli taas saaliiksi.

Aikaisemmin olin jo katsonut, että Manta pomppii oikea takajalka ilmassa välillä, ja katsoin ettei siellä mitään ole. Ajattelin, että tassu on voinut vaikka mennä jonnekkin koloon ja sitten siksi tullut kipeäksi. Niin on käynyt aikaisemminkin. Asia unohtui viikonlopuksi, mutta sitten eilen kun Manta jäi nukkumaan sisälle todella väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Huomasin oikean takajalan yhden anturan olevn auki ja siitä lähteneen 1/3 verran antura pintaa pois. Siinä sitten tuli mieleen, että miten sitä voi hoitaa, voiko käydä normaaleissa harrastuksissa (ti, arkitottis)? Pöyrälenkit pitänee jättää vähäksi aikaa kokonaan pois, jotta antura paranee.

Antura on ilmeisimmin kipeä, sillä eilen koskin jalan taitekohtaa (ei lähelläkään tassua) ja hirmuisen murahduksen sain varoitukseksi, mitä ei kuule eillei ole tosiaan aihetta. Jätin asian tutkimisen sikseen, koska varoituksen olin jo saanut. Hieman koira oli häpeilevän näkököinen kun oli murahtanut.

Olisiko teillä mitään hoito-ohjeita, jotta tassu paranisi nopsaan? Onko lääkäriin meneminen välttämätöntä. Verta ei tule, mutta antura on punainen/vaaleanpunainen. Olen hieman tietämätön, koska tälläistä ei ole koskaan aikaisemmin ollut mikä, on kyllä ihme.

(Kuva, 08)

Suuri metsästäjä Manta

Olin taas aikeissa lähteä viikonlopuksi Mantan ja isän kanssa metsälle mutta noin 8 aikaan illalla tuli isälle soitto, että samaisessa saaressa, jossa olimme viime viikonloppuna on tullut 12 villisikaa. Siinä sitten kysyin, että pääsenkö mukaan vai jäänkö kotiin ja vastaus oli, ettei sinne oteta "aseettomia". Ihan ymmärrettävää sillä villisiat ovat todella vaarallisia petoja. Isä sanoi ettei Mantakaan pääse mukaan, mikä oli minulle jokseenkin todella suuri helpotus. Isä lähti sitten pakkailemaan tavaroita, koska heti 5 aikaan aamulla olisi olta valmiina sikajahtiin joten lähtö ensin Ilomantsiin olisi tehtävä heti. Jatkoin normaalisti piirrustuskilpailuun menevän kuvan piirtämistä, jossa yllätys yllätys on Manta. (Lemmikin syksy- kilpailu löytyy linkisä)

Vain puolituntia äkkilähdösta tuli taas puhelu, jossa metsästysporukka oli päättänyt, että ainut koira joka on tarpeeksi "rohkea" ja haukkuu isoja eläimiä on Manta. Vaikka parivuotta sitten Manta tosiaan haukkui hienosti karhua tuli minulle pienoinen pelko takaraivoon. Villisiat ovat tunnetusti todella vaarallisia ja voivat tappaa pedon tavoin. Kai pieni pelkotila on ihan asiallista.

Todella tohkeissaan koira oli lähdössä metsälle ja puhkui oikein intoa päästä näyttämään kaikille, että pienin voi olla siitä huolimatta se taitavin. Onneksi  Manta ei ole koirana kuitenkaan ainut, sillä joku ajokoira on myös kelpuutettu mukaan. Manta on niin sanotusti noussut arvoasteikossa.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta uskon todella paljon Mantan taitoihin ja uskon sen myös ymmärtävän mikä on sillekkin liikaa jottei mene liian lähelle.

Lintumetsällä

Nyt on viikonloppu takana ja lintumetsällä me oltiin veljien, isän ja kahden koiruuden kanssa, Rokin ja Mantan. Olimme Ilomantsissa, Ostron saaressa vain puoli kilometriä Venäjästä. Samalla saarella Manta katosi pariksi päiväksi noin 3 vuotta sitten.

Roki on vanhemman veljen seroppi koiruus. Roki on karjalankarhukoiran ja pitkäkarvaisen collien sekotus. Metsässä se vain kulki Mantan perässä ja poukkoili sinne ja tänne. Monesti, kun Manta sai haukun Roki säntäsi suorilla Mantan luokse ja muutaman linnun taisi säikäyttää. Metsästysvaistoa Rokilla ei taida hirveästi olla, vaikka isä olikin karhukoira. Suloinen hupakko se Roki on, luulee olevansa pikkukoira kun syliin änkeää. Monesti koira on juossut päin seinää, kun ei jarrut ole oikein toiminut. :D

Valitan kuvien laatua, kamera sanoi sopimuksensa irti ja puhelimesta kuvat sitten tänne työnsin. Jospa se joulupukki (porukat) lukisivat sitten lahjalistasta uuden kameran. ;)

Oltiin siis sukulaisen mökissä ostron saaressa. Saareen mentiin moottoriveneellä, johon Mantan on jo entuudestaan tutustunut, rannasta taas ajettiin mönkiällä mökille, kun tavaroita ja aseita oli niin paljon, että monta reissua olisi pitänyt tehdä, että kaikki tavarat olisi saatu mökille asti. Mönkiän perässä oli peräkärri jossa koirat ja tavarat ja metsästäjät sitten matkustivat. Haluan itsellenikin mönkiän! :D Rokille nuo vempaimet olivat aivan uusia tuttavuuksia.

 Ensimmäisenä päivänä koirat päästettiin ulos ja seuraavan kymmenen minuutin sisällä Mantalla oli haukussa lintu sitä se sitten haukkui todella hienosti ja kunnon pystykorvan äänellä päälle 20 minuuttia. Veli hiipi Mantan lähelle, mutta laukausta ei kuulunut. Veli huuti ettei siellä mitään ole ja heti sen jälkeen tämän selän takaa lähti ukko metso. x)

Manta ei olisi halunnut lähteä saaresta minnekkään. Aamun jälkeen kun mökille palattiin Manta ja Roki tulivat perässä, mutta Manta lähti kävelemään metsään, eihän siinä mitään erikoista ollut, parinkymmenen minuutin päästä koira tuli takaisin ja huomsi, että lastasimme tavaroita mönkiän kyytiin ja lähti kävelemään nopeasti takaisin polulle, jota pitkin oli mökille metsästä tullut. Joutui sitten karvaan pettymyksen toteamaan kun isukki komensi heti sisälle ja käveli hartiat ja pää alhaalla mökin pihaan. Mutta kun veneeseen päästiin koira nautti auringosta ja tuulen tuoksusta, sitten alkoi tunnin ajomatka kotiin. Todella mukava reissu saatiin tehdyksi, mökissä oli kaksi makuuhuonetta jossa toisessa oli vielä rakennustavaroita. Ulkosauna ja vettä tuli järvestä. Sähköä saatiin myös jonkin koneen kautta, (nimi ei tule mielleen äkikseltään) 42 tuumaisesta telkusta lauantai iltana katsottiin sitten koirien kanssa sohvalta Spiderman 3. Mantalla oli luksusta, kun sai tulla sohvalle ja sängylle. Taisi tuo karvakasa nukkua yön isän vieressä patjalla makuupussi peittona. :)

Koiralla pentukuumetta?

Itse katsastelin tuossa nettisurffailun ohella erillaiset äidit tv-sarjaa ja mieleeni pulpahti kysymys,
"Voiko koira olla onneton ilman omia lapsiaan?" Voiko se? Eläimilläkin on tunteet samalla tavalla kuin ihmiselläkin. Nainen voi olla onneton lapsettomuuden takia, miksei sitten koirakin??

Manta tulee todennäköisimmin olemaan pennuitta koko ikänsä ja hieman apealle mielelle se pani minut, kun mietin, että voiko koira olla onneton ilman pentuja. Vaikka Manta ei voi saada pentuja/sitä ei voi astuttaa se voi varmasti olla silti onnellinen. Ainakin toivon niin, onneksi sillä on pehmoleluja joita se voi hoivata vaikka niin kova pystis onkin.

Miksi minulle tulee oikeasti Mantasta mieleen minä itse? Onko se sanonta oikeasti totta, että koira on kuin omistajansa? Olemme molemmat todellisia luupäitä. Mitään ei voi antaa perjaatteessa ilmaiseksi. Mitään ei voi tietenkään tehdä ensimmäisellä käskyllä. "Pieni mutta pippurinen", käy hyvin noihin lauseisiin. En ole koskaan ollut pitkä, eikä Mantakaan ole iso, kuinka monta kertaa olenkaan kuullut sanottavan "Onpa se pieni" siihen voisin ainoastaan vastata, "Mutta sitä suurempi ego." ja se tuntuu aina vain kasvavan. ^^ Se on meidän Manta, siksi meidän Manta on Manta. Siksi se ei ole kukaan muu kuin Manta.

Ja miksi olisi kun se voisi olla juuri se jota rakastettaan, (tosin joku ei tykkää sen haukusta, kun yrittää nukkua. Vink vink meidän mamma.) ;)

Katsokaas

Silmään pisti Suomen Pystykorva järjestön lehdessä Pystykorva, kohdan junnupystäri. Sitä osiota luen mielelläni mutta silmään pisti aika huvittava juttu. Aivan mahtavaa juttu on nyt tapahtunut, junnupystärissä oli juttu Mantan blogista. Oli muuten aivan sairaan ihana tuntea, että ihmisiä todella kiinnostaa lukea blogeja. Olen todella otettu lehtijutusta.

Lupaan, että blogi pyörii vielä monet vuodet ja haluan kiittää kaikkia lukijoita! Mantakin kiittää kaikkia jotka haluavat lukea tämän elämänretkiä jokaisessa mutkassa ja kaarteessa.

Hyvää syksyä kaikille! :)

Koirakouluun

Pitkään on jo ollut haave päästä koirakouluun ja nyt se taitaakin onnistua. Mantalla on niin sanottu remmiräyhä ja hieman sosiaallisuus ongelma ja muutenkin tietyt käskyt tarvitsevat vähän paljon harjoitusta. Menemme parin kilometrin päässä olevan Niittylahden koulun kentälle harjoittelemaan PYKY:n järjestämälle arkitottelevaisuustreeneihin aina tiistaisin. Hieman jännittää, mutta ei kai asiat voi enää pahentua. ;) Jos tuota neidin kukkoilua saataisiin hieman hillittyä.

 PYKY:n sivuille linkki, TÄSSÄ.

Meidät on haastettu

Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

- Keksi 11 uutta kysymystä.

- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät. 

  Vastaukset kysymyksiin:

 1. Laji jota haluaisit päästä harrastamaan koirasi/koiriesi kanssa?

Haluaisin päästä harrastamaan Mantan kanssa vesilinnun noutamista. Eli koira hyppäisi veteen ja noutaisi sinne tippuneen/ammutun linnun. Mutta neiti on nirso uimisen suhteen.

2. Mikä tekee koirastasi/koiristasi ainutlaatuisen?

Sen töpöhäntä! Olen aina rakastanut Mantassa sitä pientä eroavaisuutta muihin koiriin verrattuna. Siinä on vain jotain ainutlaatuista. ♥

3. Miksi valitsit juuri sen tietyn pennun pentueesta?

En oikeastaan voinut "valita" koiraa, sillä se oli ainut jolla ei tainnut olla vielä kotia, joku Mantaa oli käynyt katsomassa mutta hännän takia sitä ei otettu.

4. Millainen olisi unelmiesi koira, rotu, luonne, ulkonäkö yms?

Unelmoin tollerista. Se olisi kaikille ystävällinen, vilkas mutta osaisi myös rauhoittua uusissa paikoissa. Sillä olisi valkoiset "sukat" etu- ja takajaloissa, ja se vaaleanpunainen nenä. ^^

5. Missä haluaisit kehittyä koirasi kanssa?

Monessakin asiassa. Eniten ehkä jossain kontakti harjotteissa.

6. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?

Se, että saa viettää aikaa oman koiran kanssa ja saa tavata muita koiraharrastajia. :)

7. Ketä koiraihmistä ihailet?

Hmm... Tuo on erittäin kipakka kysymys. Mutta ehkä jotain koirakouluttajaa/agility harrastajaa. En oikein nyt osaa nimetä yhtä henkilöä

8. Kuinka päädyit rotuusi?

Siihen asiaan en oikein vaikuttanut millään lailla. Nyt jos oikein muistelen, en muista edes, että tiesinkö suomenpystykorvan tulevan meille. Mutta se oli minulle sama oliko koira pystykorva vai luppakorva sillä rakastuin siihen ensisilmäyksellä. ♥♥

9. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koirien suhteen?

Omissa haaveissa olisi joskus päästä oman tollerin kanssa agility radoille valloittamaan ihmisiä. Ehkä niitä koiria olisi kaksi?? Sitä en vielä tiedä. ;)

10. Mikä koirassasi/koirissasi saa sinut nauramaan? 

Sen kokonaisuus. :) Ehkä eniten varmaan se kun Manta hutalehtii ulkona, pyörii nurmikolla ja on muutenkin sellanen pyörivä pallero.

11. Mitä koiriin liittyvää kaipaat?

En oikein tiedä miten vastaisin. Ei minun tarvitse kaivata mitään, kun minulla on vielä monet vuodet aikaa tehdä kaikkea hauskaa pikinokkani kanssa. :)

Uudet kysymykset:

1. Millainen koiranomistaja sinä olet?

2. Miksi koira, miksei kissa?

3. Unelma harrastus koirasi kanssa?

4. Miten päädyit koirasi/koiriesi nimeen?

5. Millaisia lenkkejä käyt koirasi/koiriesi kanssa?

6. Mikä on koirasi paras näyttely tulos?

7. Mikä koirassasi/koirissasi viehättää sinua eniten? 

8. Minkälainen olisi unelma kennel, jos saisit sellaisen suunnitella?

9. Kuinka päädyit koirasi/koiriesi rotuihin?

10. Minkä värinen koirasi on?

11. Miten kuvailisit 3 sanalla koiraasi/koiriasi ?

Haastamme:

Luca ja Heidi

Jekku, Ara ja Roosa

Rappe ja Asta

Nappe, Dumle ja Juuli

Valitettavasti en saa kuin pari ihmistä haaste listaan, mutta näillä mennään. :)

Viikonloppu

Pitkään aikaan en ole keksinyt mitään järkevää kirjotettavaa, mutta viikonloppuna menimme Ilomantsiin mummolaan halkoja tekemään. Pinot kasattiin ja uudet puut ladottiin kärriin vietäväksi kotiin. Manta oli sen aikaa kiinni mummolan terassin pilariharkossa, pitkän narun kanssa. Koira jäi vähemmälle huomiolle ja kaivoi sitten myyrän tunnelit pihasta auki, ja pari kukkapenkkiäkin koki muodonmuutoksen... Häpeissään koira tietenkin oli kun tuhot huomattiin. Työn päätteeksi pyysin, että saisin aampua isoveljieni vanhalla ilmakolla, lupa myönnettiin. Koira kuuli ilmakon äänen ja kun näki pyssyn luonnollisesti tyttönen vauhkoontui, kun luuli että metsälle olllaan menossa. :)

Seuraavana päivänä vaihdettiin toiseen mummolaan siellä meitä oli vastassa kaksi, coton de tulear- rotuista koiraa Oliver ja Omar. Meidän Manta nautti päivästä ulkona ja kuviakin tuli otettua.

Muitakin kuin Mantan kuvia tuli nyt tähän postaukseen, mutta kauniita kuvia on omasta mielestäni ilo katsella.