Mitä olisi metsästys ilman tapaturmia?

Tosiaan... Manta lähti siis villisika jahtiin, mutta palasi kotiin 21pvä, eli eilen lauantaina. Olivat saaneet karkotettua villisiat jotenkin mahtavasti, mutta lintu tuli taas saaliiksi.

Aikaisemmin olin jo katsonut, että Manta pomppii oikea takajalka ilmassa välillä, ja katsoin ettei siellä mitään ole. Ajattelin, että tassu on voinut vaikka mennä jonnekkin koloon ja sitten siksi tullut kipeäksi. Niin on käynyt aikaisemminkin. Asia unohtui viikonlopuksi, mutta sitten eilen kun Manta jäi nukkumaan sisälle todella väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Huomasin oikean takajalan yhden anturan olevn auki ja siitä lähteneen 1/3 verran antura pintaa pois. Siinä sitten tuli mieleen, että miten sitä voi hoitaa, voiko käydä normaaleissa harrastuksissa (ti, arkitottis)? Pöyrälenkit pitänee jättää vähäksi aikaa kokonaan pois, jotta antura paranee.

Antura on ilmeisimmin kipeä, sillä eilen koskin jalan taitekohtaa (ei lähelläkään tassua) ja hirmuisen murahduksen sain varoitukseksi, mitä ei kuule eillei ole tosiaan aihetta. Jätin asian tutkimisen sikseen, koska varoituksen olin jo saanut. Hieman koira oli häpeilevän näkököinen kun oli murahtanut.

Olisiko teillä mitään hoito-ohjeita, jotta tassu paranisi nopsaan? Onko lääkäriin meneminen välttämätöntä. Verta ei tule, mutta antura on punainen/vaaleanpunainen. Olen hieman tietämätön, koska tälläistä ei ole koskaan aikaisemmin ollut mikä, on kyllä ihme.

(Kuva, 08)

Suuri metsästäjä Manta

Olin taas aikeissa lähteä viikonlopuksi Mantan ja isän kanssa metsälle mutta noin 8 aikaan illalla tuli isälle soitto, että samaisessa saaressa, jossa olimme viime viikonloppuna on tullut 12 villisikaa. Siinä sitten kysyin, että pääsenkö mukaan vai jäänkö kotiin ja vastaus oli, ettei sinne oteta "aseettomia". Ihan ymmärrettävää sillä villisiat ovat todella vaarallisia petoja. Isä sanoi ettei Mantakaan pääse mukaan, mikä oli minulle jokseenkin todella suuri helpotus. Isä lähti sitten pakkailemaan tavaroita, koska heti 5 aikaan aamulla olisi olta valmiina sikajahtiin joten lähtö ensin Ilomantsiin olisi tehtävä heti. Jatkoin normaalisti piirrustuskilpailuun menevän kuvan piirtämistä, jossa yllätys yllätys on Manta. (Lemmikin syksy- kilpailu löytyy linkisä)

Vain puolituntia äkkilähdösta tuli taas puhelu, jossa metsästysporukka oli päättänyt, että ainut koira joka on tarpeeksi "rohkea" ja haukkuu isoja eläimiä on Manta. Vaikka parivuotta sitten Manta tosiaan haukkui hienosti karhua tuli minulle pienoinen pelko takaraivoon. Villisiat ovat tunnetusti todella vaarallisia ja voivat tappaa pedon tavoin. Kai pieni pelkotila on ihan asiallista.

Todella tohkeissaan koira oli lähdössä metsälle ja puhkui oikein intoa päästä näyttämään kaikille, että pienin voi olla siitä huolimatta se taitavin. Onneksi  Manta ei ole koirana kuitenkaan ainut, sillä joku ajokoira on myös kelpuutettu mukaan. Manta on niin sanotusti noussut arvoasteikossa.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta uskon todella paljon Mantan taitoihin ja uskon sen myös ymmärtävän mikä on sillekkin liikaa jottei mene liian lähelle.

Lintumetsällä

Nyt on viikonloppu takana ja lintumetsällä me oltiin veljien, isän ja kahden koiruuden kanssa, Rokin ja Mantan. Olimme Ilomantsissa, Ostron saaressa vain puoli kilometriä Venäjästä. Samalla saarella Manta katosi pariksi päiväksi noin 3 vuotta sitten.

Roki on vanhemman veljen seroppi koiruus. Roki on karjalankarhukoiran ja pitkäkarvaisen collien sekotus. Metsässä se vain kulki Mantan perässä ja poukkoili sinne ja tänne. Monesti, kun Manta sai haukun Roki säntäsi suorilla Mantan luokse ja muutaman linnun taisi säikäyttää. Metsästysvaistoa Rokilla ei taida hirveästi olla, vaikka isä olikin karhukoira. Suloinen hupakko se Roki on, luulee olevansa pikkukoira kun syliin änkeää. Monesti koira on juossut päin seinää, kun ei jarrut ole oikein toiminut. :D

Valitan kuvien laatua, kamera sanoi sopimuksensa irti ja puhelimesta kuvat sitten tänne työnsin. Jospa se joulupukki (porukat) lukisivat sitten lahjalistasta uuden kameran. ;)

Oltiin siis sukulaisen mökissä ostron saaressa. Saareen mentiin moottoriveneellä, johon Mantan on jo entuudestaan tutustunut, rannasta taas ajettiin mönkiällä mökille, kun tavaroita ja aseita oli niin paljon, että monta reissua olisi pitänyt tehdä, että kaikki tavarat olisi saatu mökille asti. Mönkiän perässä oli peräkärri jossa koirat ja tavarat ja metsästäjät sitten matkustivat. Haluan itsellenikin mönkiän! :D Rokille nuo vempaimet olivat aivan uusia tuttavuuksia.

 Ensimmäisenä päivänä koirat päästettiin ulos ja seuraavan kymmenen minuutin sisällä Mantalla oli haukussa lintu sitä se sitten haukkui todella hienosti ja kunnon pystykorvan äänellä päälle 20 minuuttia. Veli hiipi Mantan lähelle, mutta laukausta ei kuulunut. Veli huuti ettei siellä mitään ole ja heti sen jälkeen tämän selän takaa lähti ukko metso. x)

Manta ei olisi halunnut lähteä saaresta minnekkään. Aamun jälkeen kun mökille palattiin Manta ja Roki tulivat perässä, mutta Manta lähti kävelemään metsään, eihän siinä mitään erikoista ollut, parinkymmenen minuutin päästä koira tuli takaisin ja huomsi, että lastasimme tavaroita mönkiän kyytiin ja lähti kävelemään nopeasti takaisin polulle, jota pitkin oli mökille metsästä tullut. Joutui sitten karvaan pettymyksen toteamaan kun isukki komensi heti sisälle ja käveli hartiat ja pää alhaalla mökin pihaan. Mutta kun veneeseen päästiin koira nautti auringosta ja tuulen tuoksusta, sitten alkoi tunnin ajomatka kotiin. Todella mukava reissu saatiin tehdyksi, mökissä oli kaksi makuuhuonetta jossa toisessa oli vielä rakennustavaroita. Ulkosauna ja vettä tuli järvestä. Sähköä saatiin myös jonkin koneen kautta, (nimi ei tule mielleen äkikseltään) 42 tuumaisesta telkusta lauantai iltana katsottiin sitten koirien kanssa sohvalta Spiderman 3. Mantalla oli luksusta, kun sai tulla sohvalle ja sängylle. Taisi tuo karvakasa nukkua yön isän vieressä patjalla makuupussi peittona. :)

Koiralla pentukuumetta?

Itse katsastelin tuossa nettisurffailun ohella erillaiset äidit tv-sarjaa ja mieleeni pulpahti kysymys,
"Voiko koira olla onneton ilman omia lapsiaan?" Voiko se? Eläimilläkin on tunteet samalla tavalla kuin ihmiselläkin. Nainen voi olla onneton lapsettomuuden takia, miksei sitten koirakin??

Manta tulee todennäköisimmin olemaan pennuitta koko ikänsä ja hieman apealle mielelle se pani minut, kun mietin, että voiko koira olla onneton ilman pentuja. Vaikka Manta ei voi saada pentuja/sitä ei voi astuttaa se voi varmasti olla silti onnellinen. Ainakin toivon niin, onneksi sillä on pehmoleluja joita se voi hoivata vaikka niin kova pystis onkin.

Miksi minulle tulee oikeasti Mantasta mieleen minä itse? Onko se sanonta oikeasti totta, että koira on kuin omistajansa? Olemme molemmat todellisia luupäitä. Mitään ei voi antaa perjaatteessa ilmaiseksi. Mitään ei voi tietenkään tehdä ensimmäisellä käskyllä. "Pieni mutta pippurinen", käy hyvin noihin lauseisiin. En ole koskaan ollut pitkä, eikä Mantakaan ole iso, kuinka monta kertaa olenkaan kuullut sanottavan "Onpa se pieni" siihen voisin ainoastaan vastata, "Mutta sitä suurempi ego." ja se tuntuu aina vain kasvavan. ^^ Se on meidän Manta, siksi meidän Manta on Manta. Siksi se ei ole kukaan muu kuin Manta.

Ja miksi olisi kun se voisi olla juuri se jota rakastettaan, (tosin joku ei tykkää sen haukusta, kun yrittää nukkua. Vink vink meidän mamma.) ;)

Katsokaas

Silmään pisti Suomen Pystykorva järjestön lehdessä Pystykorva, kohdan junnupystäri. Sitä osiota luen mielelläni mutta silmään pisti aika huvittava juttu. Aivan mahtavaa juttu on nyt tapahtunut, junnupystärissä oli juttu Mantan blogista. Oli muuten aivan sairaan ihana tuntea, että ihmisiä todella kiinnostaa lukea blogeja. Olen todella otettu lehtijutusta.

Lupaan, että blogi pyörii vielä monet vuodet ja haluan kiittää kaikkia lukijoita! Mantakin kiittää kaikkia jotka haluavat lukea tämän elämänretkiä jokaisessa mutkassa ja kaarteessa.

Hyvää syksyä kaikille! :)

Koirakouluun

Pitkään on jo ollut haave päästä koirakouluun ja nyt se taitaakin onnistua. Mantalla on niin sanottu remmiräyhä ja hieman sosiaallisuus ongelma ja muutenkin tietyt käskyt tarvitsevat vähän paljon harjoitusta. Menemme parin kilometrin päässä olevan Niittylahden koulun kentälle harjoittelemaan PYKY:n järjestämälle arkitottelevaisuustreeneihin aina tiistaisin. Hieman jännittää, mutta ei kai asiat voi enää pahentua. ;) Jos tuota neidin kukkoilua saataisiin hieman hillittyä.

 PYKY:n sivuille linkki, TÄSSÄ.

Meidät on haastettu

Haasteen säännöt:
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

- Keksi 11 uutta kysymystä.

- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät. 

  Vastaukset kysymyksiin:

 1. Laji jota haluaisit päästä harrastamaan koirasi/koiriesi kanssa?

Haluaisin päästä harrastamaan Mantan kanssa vesilinnun noutamista. Eli koira hyppäisi veteen ja noutaisi sinne tippuneen/ammutun linnun. Mutta neiti on nirso uimisen suhteen.

2. Mikä tekee koirastasi/koiristasi ainutlaatuisen?

Sen töpöhäntä! Olen aina rakastanut Mantassa sitä pientä eroavaisuutta muihin koiriin verrattuna. Siinä on vain jotain ainutlaatuista. ♥

3. Miksi valitsit juuri sen tietyn pennun pentueesta?

En oikeastaan voinut "valita" koiraa, sillä se oli ainut jolla ei tainnut olla vielä kotia, joku Mantaa oli käynyt katsomassa mutta hännän takia sitä ei otettu.

4. Millainen olisi unelmiesi koira, rotu, luonne, ulkonäkö yms?

Unelmoin tollerista. Se olisi kaikille ystävällinen, vilkas mutta osaisi myös rauhoittua uusissa paikoissa. Sillä olisi valkoiset "sukat" etu- ja takajaloissa, ja se vaaleanpunainen nenä. ^^

5. Missä haluaisit kehittyä koirasi kanssa?

Monessakin asiassa. Eniten ehkä jossain kontakti harjotteissa.

6. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?

Se, että saa viettää aikaa oman koiran kanssa ja saa tavata muita koiraharrastajia. :)

7. Ketä koiraihmistä ihailet?

Hmm... Tuo on erittäin kipakka kysymys. Mutta ehkä jotain koirakouluttajaa/agility harrastajaa. En oikein nyt osaa nimetä yhtä henkilöä

8. Kuinka päädyit rotuusi?

Siihen asiaan en oikein vaikuttanut millään lailla. Nyt jos oikein muistelen, en muista edes, että tiesinkö suomenpystykorvan tulevan meille. Mutta se oli minulle sama oliko koira pystykorva vai luppakorva sillä rakastuin siihen ensisilmäyksellä. ♥♥

9. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koirien suhteen?

Omissa haaveissa olisi joskus päästä oman tollerin kanssa agility radoille valloittamaan ihmisiä. Ehkä niitä koiria olisi kaksi?? Sitä en vielä tiedä. ;)

10. Mikä koirassasi/koirissasi saa sinut nauramaan? 

Sen kokonaisuus. :) Ehkä eniten varmaan se kun Manta hutalehtii ulkona, pyörii nurmikolla ja on muutenkin sellanen pyörivä pallero.

11. Mitä koiriin liittyvää kaipaat?

En oikein tiedä miten vastaisin. Ei minun tarvitse kaivata mitään, kun minulla on vielä monet vuodet aikaa tehdä kaikkea hauskaa pikinokkani kanssa. :)

Uudet kysymykset:

1. Millainen koiranomistaja sinä olet?

2. Miksi koira, miksei kissa?

3. Unelma harrastus koirasi kanssa?

4. Miten päädyit koirasi/koiriesi nimeen?

5. Millaisia lenkkejä käyt koirasi/koiriesi kanssa?

6. Mikä on koirasi paras näyttely tulos?

7. Mikä koirassasi/koirissasi viehättää sinua eniten? 

8. Minkälainen olisi unelma kennel, jos saisit sellaisen suunnitella?

9. Kuinka päädyit koirasi/koiriesi rotuihin?

10. Minkä värinen koirasi on?

11. Miten kuvailisit 3 sanalla koiraasi/koiriasi ?

Haastamme:

Luca ja Heidi

Jekku, Ara ja Roosa

Rappe ja Asta

Nappe, Dumle ja Juuli

Valitettavasti en saa kuin pari ihmistä haaste listaan, mutta näillä mennään. :)