MATCH SHOW, SVT

Lauantai aamuna suunnattiin auton keula Sohvin Valinnan match showhun Niinivaaralle, ystäväni kanssa joka oli lupautunut tulla kuvaamaan meidän kehää. Olimme ilmoittautumassa paikalla jo hyvissä ajoin. Ilmoittautumisessa tuli hieman yllätyksessä, että yli 5 vuotiaat menevät seniori luokkaan. Mielestäni 5 vuotias koira ei ole lähelläkään seniori ikää...

Koiria oli paikalla ihan mukavasti, tarkkaa lukumäärää en kuitenkaan tiedä. Kehät alkoivat ajallaan ja etenivät sukkelasti. Luojan kiitos, paikalle ei oltu järjestetty lelukoira tai lapsi ja koira kehiä! Siitä syystä kehät etenivätkin huomattavasti nopeammin, kuin monissa muissa mätsäreissä.

Odotellessa kehien alkua Manta tappoi omaa aikaansa normaarilla tyylillään. Aah, kun tässä juuri sataneessa lumessa on ihana pyöriä!♥ Saattoihan muutama ihminen katsoa pahasti lumessa leikkivää koiraa, mutta pitääkö hyvät ihmiset kaiken olla niin vakavaa? Kehään mennessä Mantassa naksahti jokin nappi. Koiran olemus muuttui leikkisästä käytöksestä, aikuismaiseen ja neiti tuntui taas tajuavan että nyt on näytönpaikka.

Kehässä meni tosi mahtavasti. Koira toimi kuin kone, liikkui nätisti ja seisoi todella hyvin! Tuomarin kosketuskaan ei enää aristanut niin paljon, kuin yleensä. Kauniit hampaatkin Manta näytti kiltisti. Hieman koira painautui minuun tuomarin tullessa kohti mutta rohkaistui todella nopeasti, kun huomasi naisen olevan kaveri. 

Parikehässä "ns. Kaksintaistossa" meillä oli parina vanhempi spanieli..? Tuomari kehui Mantan seisomista, mutta meidän punaiseen kehään pääsy vähän tökkäsin kun en itse uskaltanut juosta jäisellä kehällä tarpeeksi kovaa, jotta Mantan liikkeet olisivat päässeet oikeuksiinsa. Tuomari kertoi parimme liikkeiden olevan niin nättejä, joten punainen nauha meni siis parillemme. -Kuten epäilinkin, mutta olen täysin samaa mieltä tuomarin kanssa siitä, että parimme liikkeet olivat todella nätit ja selkeät.

Odottavan aika on pitkä, tuumii Manta. :)

Sinisten kehät alkoivat pienen tauon jälkeen ja meillä lähti Mantan kanssa hyvin rullaamaan. Halusin itse laittaa kaikki peliin ja nostin hieman juoksuvauhtia, silloin Mantakin pääsi juoksemaan isompaa liikerataa. Yksitellen toiset sijoittuivat ja sitten tuomari tulikin kättelemään kertoen voitostamme. Sijoituksemme oli siis SIN. 1! Hyvä Manta!♥ Autossa kotiin mennessä Manta vetelikin hirsiä todella raskaasti pitkän päivän jälkeen. Kiitos myös seurana olleelle ystävälleni, joka kuvasi meidän kehät. :)

PUUHUN KAIVERRETTU ON PYSTYKORVAN SYDÄN

Kaikkea sitä voikin puusta valmistaa. Sain pohjoisesta pienet lahjat tuliaiseksi. Sydämmeni lievästi sanottuna pakahtui, kun näin mitä lahjapussista tipahti.
Aivan upeat puusta veistetyt pystykorva kaulakoru ja avaimenperä, johon oli kaiverrettu minun nimeni. Tuotteet ovat suomalaista käsityötä, joka saa kyllä arvostamaan koruja vieläkin enemmän. Kiitän suunnattomasti lahjan antajaa. Kyllä tutut minut selvästikkin tuntevat. :)

Ja näyttelyonnea kaikille Joensuun pystykorva näyttelyihin menijöille!

PUNAKKAA TURKKIA VASTEN

Mekin ollaan saatu alkuviikosta nauttia kauniista auringosta ja lämpimistä päivistä. Maanantaina ja tiistaina uskaltauduttiin vielä tepastelemaan jäälle, joka tosin oli umpijäässä :D -Tarkemmin, kirkasta peilijäätä eikä lunta pinnalla lainkaan. Jäällä käveleminen osottautui siis hieman haastavaksi, kun Mantalla oli pieni meno taas päällä. Helpotin sitten omaa kävelyäni päästämällä Mantan juoksentelemaan irti. Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja sää oli nappisuoritus.
 Manta pyöri ensin siinä 1-5 metrin säteellä, kunnes huomasi kauempana jäällä jotain mielenkiintoisempaa. Neiti hölkytteli kauemmas ja vaikka koiraa yritti kutsua hän jatkoi vain matkaansa. Kävelin sitten perään, kun Manta oli pysähtynyt jonkin matkan päähän minusta. Sieltä löytyi sitten pilkillä nostettuja kaloja jään päältä kymmenisen kappaletta. Siinä sappeni alkoi hieman kiehumaan, minkä takia pitää pilkkiä jos ei aijo kaloja ottaa mukaansa. Tai edes tiputa niitä takaisin järveen?! Minulla ei ole mitään pilkkimistä vastaan, pidän siitä itsekkin mutta voisivat ihmiset mielummin ajatella vaikka kaloja jos eivät koirakoita.

Tänään kotiin tullessani huomasin Mantan oksennelleen häkkiin ja otin sen sitten sisään, jotta voisin pitää sitä hieman aikaa silmällä. Hieman neiti joi vettä ja tarjosin ruokaakin, mutta pari nappulaa Manta vain söi. Totesin sitten ettei mitään hirmuisin poikkeavaa ollut, oksentelua ei enää ole ollut ja Manta vaikuttaa muutenkin energiseltä ja iloiselta itseltään. Tilannetta kuitenkin vielä seuraillaan. Johtuisiko sitten kaloista jäältä, uudesta lihaisesta raakaluusta vai heinästä jota pilkottaa häkin reunoilta jo reippaasti. 

Mitäs piditte oranssin puoleisista kuvista? ;)

UUSI PETI + Piirustus

 Tänään kaupungissa olessa tuli mieleen käydä kurkistamassa Joensuun Prisman vasta avattua lemmikkieläin puolta. Ensimmäinen haaste oli löytää sinne, -jos siis joku on käynyt Joensuun Prismassa tietää paikan olevan nykyisin todella iso... Olin ollut itse hieman skeptinen siitä miksi Prisma laajentaa lemmikki puoltaa, jos heillä on vuokralaisena Lemmikkikeskus.
Kun tämä kevät alkaa olla jo aikaisessa, mikä tarkoittaa lumien sulamista ja lämpötilan nousua pitää alkaa miettimään Mantan häkin kevät siivousta ja kopin kunnostusta talven koettelemuksien jälkeen. Koppi pitää ainakin maalata tulevana kesänä uudestaan. Vielä pari viikkoa kopissa saa ainakin olla "purut", sillä takatalvi voi vielä hyvinkin iskeä, mutta ostin Prisman lemmikkipuolelta uuden pedin/maton Mantan koppiin.

Prismassa tälläisessä matossa oli muistaakseni kaksi eri kokoa -81x58cm ja 91x63cm. Väriä pohdin pitkään, ottaako musta vaiko valkoinen. Olisin ollut enemmän kuin miellissäni siitä, jos mattosta olisi ollut saatavilla ruskea väri. Päädyin kuitenkin mustaan sillä ajatuksella, että kurakeleillä ei mutaiset tassunjäljet näkyisi niin selkeästi. Mutta Mantan vaaleat/oranssin sävyiset karvat tulevat varmasti loistamaan tällä matolla todella selkeästi. Positiivista matosta löysin kotona välittömästi avatessani paketin, matossa on takapuolella vetskari josta mattoon voi lisätä täytettä oman mielen mukaan ja nyt sisällä olevan ohuen patjan voi ottaa pois pesun ajaksi.

Onneksi tämän maton voi pestä, mikä on suunnaton plussa meillä. Suhteellisen hyvä ostos tämä mielestäni on, silla hintakaan ei ollut pilvissä 9.90. Mielestäni ihan sopiva hinta matosta, joka menee kesäksi ulos koppiin. Saattaa olla että hankin toisenlaisen pehmusteen maton sisälle, jotta se olisi hieman pehmeämpi. Mutta tuon poistaminen kopista tulee ainakin olemaan helppoa. :-D Ja tottakai ihan herkkujakin piti kotiin raahata. ;-)

Pitkästä aikaa tuli taas tunne ottaa kynä käteen ja alkaa väsäämään piirustusta, tarkemmin koira piirustusta. Halusin käyttää mallina Nurmeksen tuttavuutta, herra Nöpöä. Työ oli ihan tavallinen lyyjykynä työ, kunnes halusin ylittää itseni värien käytössä. Pientä ruskean/beigen väriseosta yritin saada tehdyksi, mutta väri olisi voinut olla tummempi ja varsinkin tässä blogin kuvassa värit ns. harmaantuivat ja paperikin muuttui harmaaksi. Tämä olisi voinut olla ihan kivan näköinenkin pelkkänä tussityönä. :-)

NYT RIITTÄÄ KOIRIA

Heippa hei! Palailen tässä postauksessa hieman menneeseen kuukauteen ja kokoan tähän hieman kuukauden pääasioita. Nyt 10 vko:lla ainakin Pohjois-Karjalassa on loma ollut (ja mennyt) ja maanantaina palaillaan koulun arkeen. Viime viikolla kävin opon luona laittamassa yhteishaun paperit sisään Kajaaniin, Iisalmeen ja Kiteelle. Hain siis maatalousalan perustukintoa opiskelemaan kolmelle eri paikkakunnalle. Nyt odotellaan sitten näitä ns. soveltuvuuskokeita ja kesää. Aina on tätä odottelua, mutta toisaalta asiallehan ei mitään oikein mahda.

Alkuviikosta meille tuli hoitoon kääpiösnautseri Gombo ja silloin lenkkejä vedettiin kahden koiran voimin. Onneksi Manta ja Gombo tulevat juttuun erinomaisesti, joten lenkkeilytys samaan aikaan ei ollut ongelmana.

Keskiviikkona lähdin junalla vierailulle Nurmekseen. Siellä sitten seroppi herra Rokin kanssa päivät vietettiin jatkuvasti leikkien. En voi käsittää kuinka hellyydenkipeä Roki voi olla. Hän on kyllä aivan ihana tapaus. Viettäisin sen koiran kanssa aikaa enemmänkin, jos asuttaisiin hieman lähekkäimmin. Rokin omistajan kanssa lähdettiin perjantaina ajamaan Kajaaniin eläinkauppaan, kun Nurmeksessa ei sitä ole. Mitään ei nyt itselle jäänyt käteen vaikka Kajaanin eläinplaneetta oli todella mukava paikka. Kaloja kuitenkin ostettiin kälyni akvaarioon. (Ei Veikan omistaja)  

Ja lauantaina poikettiin kälyni kotipaikalla, jossa on koiria tosi mukava määrä. Ja olihan siinä koiralaumassa myös yksi punaturkki. Tuo komistus on Mantan kanssa saman ikäinen. Kaksikolla on ainoastaan kaksi kuukautta ikäeroa, mutta hieman vähemmän vanhuuden merkkejä Mantasta löytyy. 

Nämä chihut ovat veljeksiä vaikka ei hirmuisesti voisi uskoa. Vasemmalla on Nöpö ja isompi on Nemo. Nämä koirat ovat kuin yö ja päivä. Nemo on paljon rohkempi, kun taas Nöpö rauhallisempi ja ns. hiljaisempi. Ja kokoeroakin löytyy. :)

Ja tähän loppuun vielä pienoinen plussa. Veikka on kasvanut hurjasti siitä, kun viimeksi olen sen nähnyt. Tässä on muutamia puhelimen kuvia herrasta parin viikon takaa. Veikka ei vieläkään mikään iso ole, mutta karvat ovat kasvaneet hurjasti pituutta ja energiaa tällä pallolla riittää!