SADETTA JA AURINKOO, EIKU MITÄ

      

Hei taas, olemme palanneet reissuilta ja elämä palautuu normaaliksi taas. Lämpötila kirii joka ikinen päivä yli 25 asteen ja se tietää tukalia oltavia koirille. Manta on pidettävä sisällä aina, kun on siihen mahdollisuus. Torstai aamuna haettiin Manta hoidosta kotiin, ennen kuin minä menin töihin. Hoidossa Manta on tottunut jo hyvin olemaan, juttelemaankin jo ruvennut ja syö ruokansa Mantan tahtiin. Iloinen näytti hyvästä hoidosta huolimatta olevan kun omaan kotiin pääsi. 

    

Napsin puhelimella muutamia kuvia viedessämme Mantaa hoitoon maanantai aamuna. Hieman katseli taas Manta ympärilleen, mutta kun luukku ulkohäkkiin avattiin, kotiutui Manta taas ja jäi haistelemaan ulkoilmaa.

Helsingistä tuliaisina Mantalle hammasharjoja! Tarpeellisia ja halpoja... No ostinhan minä muutakin, tosin en Helsingistä. Muuramen pikku Faunatarista ostin sitten uuden älylelun. Sitä olen ostanut sitten jo muutaman vuoden ja vihdoin sen raaskin ostaa. Ihan vielä ei sen tarkoitusta Manta ole älynnyt, mutta kunhan jaksaa paneutua kuumuudelta leluun, niin varmasti hoksaa sen idean. Ja sitten ihan normaaleita nameja. Otin kokeeksi HauHaun kana-riisipaloja. Erittäin hyvin näyttäisivät ne maistuvan ja koulutuksen kannalta ovat erinomaisia, sillä niistä omaan nenääni ainakin tuoksua lähtee. Itse Helsingin matkasta serkkuni kanssa, voit lukea hieman myöhemmin hänen blogistaan varmastikkin pian.

Huomasin erään asian, joka minua alkoi hirveästi nolottamaan. Blogin kuvauksessa lukee, että täältä löytyy mielipidekirjoituksia ja aloin tutkia asiaa. Hirvitys, enhän ole kirjoittanut kuin YHDEN! Sen voit lukea TÄSTÄ jos ei mielessä enää ole. Tähän asiaan on tulossa nyt muutos. Blogia kirjoitellessani kuukaudessa tekstejä tulee keskimäärin noin kolme. Joskus jopa viisi, tai vain kaksi. Nyt yritän niiden tavallisten tekstejen lisäksi kirjoittaa joka kuukausi vähintään yhden mielipidekirjoituksen jostain aiheesta. Aiheita saa siis alkaa heitellä vapaasti. Pari minulla on jo työn alla, mutta jos ideoita tulee lupaan varmasti tehdä jokaisesta jonkinlaisen mielipiteitä sisältävän tekstinpätkän.

Havis Amanda patsaan "hotelli" rakenteilla Helsingin kauppatorilla. 

Kuumuudelta pakoon Manta on mennyt koppinsa alle kaivamaansa kuoppaan. Kuoppaa en ollut huomannut edes häkkiä siivotessani, haravoin vain isoja kiviä kopin alle. Sen kun tyttö oli kotiin päästyään torstaina huomannut alkoi melkoinen ns. itkupotkuraivari. Pitää seurata ettei koira missään vaiheessa ala kaivamaan kopin alla olevia harkkoja, sillä muuten käy todella pahasti. Pahastuneena Manta rupesi siivoamaan kuoppaansa, sinne haravoiduista kivistä.

(En sitten todellakaan tiedä miksi ensimmäinen video on väärinpäin, 

mutta varmaan selväksi käy mitä videossa tapahtuu.)

Veli tuli

Tänään Manta tapasi veljensä kuuden vuoden jälkeen. Hieman varautunut olin miten kaksikko toisiinsa reakoi, mutta kaikki meni tosi hyvin. Juteltiin kasvattajan kanssa ja sitten lähdettiin koirien kanssa kävelylle. Aika välinpitämättömiä koirat toisistaan olivat, varsinkin Manta. Rex näytti hieman siltä, että olisi halunnut tehdä tuttavuutta enemmän, mutta Mantaa ei oikein kiinnostanut. Rex oli oikein komea ja siisti jätkä. Ulkonäöllisesti koirissa ei hirveästi ollut samaa näköä, mutta niitäkin piirteitä löytyi. Rex oli paljon punaisempi väritykseltään, kuin Manta.Talvella Mantan turkkikin on hieman tummempi, mutta ei niin tumman punainen kuin Rexin. Pojan kuono oli myös hieman lyhyempi ja häntä tietysti pidempi, mutta Rexin häntä oli kyllä niin mahtavan tuuhea ja pitkä.  Enemmän haukussa ja muissa äänähdyksissä oli samaa. Monesti luulin, että Manta haukku vaikka neiti olikin edessäni ihan hiljaa.

Itseä hieman häiritsi se, ettei Manta tänään oikein kantanut häntäänsä selän päällä. Yleensä se pysyy siellä
ihan hyvin. Nyt se "roikkui" kävellessäkin. Tietysti kuumuus voi väsyttää koiraa. Pisti vain nyt silmään. :D Mutta päivä oli tosi mukava ja koirat olivat niin somia toistensa kanssa.

Pienesti vain

Kirjoittelen vain pienesti ja pikaisesti pikku päivityksen. Ollaan taas käyty pyörälenkeillä Mantan kanssa näin iltaisin, jolloin ei ole enää niin tukahduttavan kuuma. Vettä ja kuppi aina mukana ja Mantan voimien mukaan lenkit mennään. Lopuksi on kiva reitin päätteeksi pyörähtää venelaitureilla viilentämässä tassuja ja uittamassa maha- ja jalkakarvoja. Uimaanhan Manta ei koskaan mene. Kuvia viime päivien reissuilta:

Ja vielä yksi juttu. Keskiviikkona Manta tapaa veljensä kuuden vuoden jälkeen. Eli tapaamme kasvattajan kanssa. Minua kiinnostaa suuresti tietään, onko Mantassa ja Rexissä samoja piirteitä ja kuinka koirat tulevat keskenään toimeen. Näyttävätköhän sisarukset "samanlaisilta" ja löytyyköhän yhteisiä luonteenpiirteitä..? Rex on siis kodinvaihtaja, joka tuli kesäkuun puolessavälissä takaisin Suomeen. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja Mantakin ottaa vieraan vastaan rauhassa. 

Kuvia luvassa sitten loppuviikosta. :) 

Ruusuja ja karvakuonoja

9 päivää vietin Enon Sikrenvaarassa kriparilla. Lähdin leirille siis 26 kesäkuuta ja 4 heinäkuuta, perjantaina pääsin kotiin. Lauantaina heti kello 10 kirkkoon päätösliturgiaan. Ikävä kotiin kävi pariin kertaan aika kovaksi ja varsinkin Mantaa tuli ikävä.
Sillä aikaa kun olin leirillä äitini käytti Mantan eläinlääkärissä, jossa neiti sai kaksi rokotetta. Jäi taas hieman viimetinkaan tuo rokotepassin katsominen, kun tajuttiin noin viikko aikaisemmin ettei muutama rokote ollut enää voimassa, onneksi Kivuttomalle voi varata ajan netin kautta ja haluamalle päivälle. Rokotteet uusittiin ja Mantalla oli paino noussut 10.4kg:stä 11.5kg! Nyt on ihannepaino Mantalla, aina ollaan rimaa hipoen oltu kymmenen kilon alapuolella ja nyt se on sitten hieman reilummin yli.
Myös kääpiösnautseri Gombo oli meillä hoidossa, kun olin leirillä. Karvakamut tuntevat toisensa jo hyvin ja mukavasti oli yhteiselö sujunut.

Kerkesin nähdä Mantan pikaisesti perjantai iltana, kunnes neiti piti viedä kiireisellä aikataululla hoitoon viideksi, mutta aikataulu ei ihan pitänyt. Isäni haki minut neljältä Joensuun keskustasta, jonne bussi oli saapunut. Sitten piti hakea vielä kukka-asetelma ja muutamia tarpeita kakkuihin. Puoli kuudelta olimme hoitolassa, mutta onneksi henkilökunta on niin joustavaa ettei heitä haitannut pieni viive. Vein Mantan häkkiin, jonne neiti tepsutteli kiltisti, mutta kun otin neidiltä pannan pois taisi Manta tajuta, että joutuu jäämään sinne. Tassullä häkin rakojen välistä yrittä meitä manipuloida päästämään pois. Silloin iski hirveä olo jättää koira sinne, mutta onhan neiti ollut siellä aikaisemminkin joten uskoin sen pärjäävän nytkin.
Ja pärjäsihän se. Oli ensimmäistä kertaa ikinä syönyt siellä ja henkilökunta oli todella iloinen tästä asiasta. Yleensä Manta ei ollut koskenut ruokaansa. Neiti oli lopettanut uikuttamisen pian lähtömme jälkeen, sillä oli päässyt metsään pitkälle lenkille. :)

Sain mahtavan yllätyksen kotona perjantaina, kun olimme vieneet Mantan. Isäni käski hakea jotkut pihdit autotallista. Menin hakemaan pihtejä paikasta, jossa isäni kertoi niiden olevan ja mitäs sieltä löytyikään... Skootteri! Solifer GT4, aivan upea uusi skode. Yllätys tuli aivan puskan takaa ja olen siitä mahdottoman kiitollinen. Kortin maksan sitten itse rippirahoillani. Halusin vielä ostaa itsellenikin jotain muutakin, joten uusi puhelin saapuu maanantaina, Samsung galaxy s4. Nyt onnistuu kuvien ottaminen puhelimellakin, sillä puhelimen kamera on hyvää luokkaa.

Nyt on tapahtunut niin paljon asioita ja olen kirjoittanut tähän paljon, mutten siltikään ole varma muistinko kaiken tärkeän.