TURKKI JA HIUKSET TIPPUU

Julkaisin muutama viikko aikaisemmin tänne blogiin tekstin, joka käsitteli Mantan turkkia ja vuodenaikojen vaikutuksia karvan paksuuteen ja laatuun yms.
Mantan karvanlähtöaika alkoi kunnolla kesäkuun alkupuolella, mikä on ihan normaalia Mantalle että pohjavilla irtoaa talven jäljiltä. Viime talvena Mantalla oli erityisen paksu pohjavilla vaikka silloin ei hirveitä pakkasia ollutkaan.

Nyt kuitenkin, kun karvanlähtö jatkuu jo heinäkuun lopussa alkaa tilanne olla hieman epätavallinen. Jäljelle jäänyt karva on todella ohutta ja erittäin kikkuraa. Turkki on vaalentunut, osasylliseksi pystyn jo heti sanomaan Mantan "auringonotto sessiot", mutta myös turkin kiilto on alkanut hävitä.

Aloitin lisäämään Mantan ruokaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä Avital:in Salmon Oil:ia eli lohiöljyä ruoka-annoksiin ohjeistuksen mukaan. Olin kuullut kyseisestä tuotteesta paljon hyvää ja halusin kokeilla sitä ihan vain yleisesti. Tuolloin turkki oli vielä oikein hyvä. Ainakaan vielä mitään näkyvää muutosta ei ole havaittavissa.
Karvanlaadun äkillinen heikkeneminen on alkanut huolestuttaa, sillä samanlaisessa kunnossa turkki on ollut viimeksi vuoden 2009 kesällä.

Kesä 2009

Mahdollista aiheuttajaa karvanlaadun heikkenemiselle olen yrittänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa. Katse on nyt kääntynyt ruokavalioon, mistä yritän karsia viimeisetkin viljatuotteet ja kaikenlaiset ei niin toivotut asiat.

Punkkeja ei ole tänä kesänä Mantasta löytynyt yhtään. Karkotteena käytetty tablettia, joka annettiin 11.5 ja ostettiin meidän omalta eläinlääkäriasemalta. Lääke on nimeltään BravEcto ja yhden tabletin vaikutus kestää 3kk. Nyt on tullut myös mieleen jos lääkkeellä olisi oma asiansa karvanlähtöön, mutta minkäänlaisia oireita ei tullut kun lääke annettiin. 

Aikaisemmassa tekstissä olevista kuvista näkyy Mantan nykyinen karvatilanne. Jos jollekkulle tulee jotain mieleen mistä tilanne voisi johtua jättäkää ideoita kommentteihin. Tässä alkaa hermostuksissaan jopa omat hiukset tippumaan.

Jos tilanne ei lähde ruuan muutoksella paranemaan pitää kääntyä eläinlääkärin puoleen. 

YKSI METSÄSTÄVÄ NAINEN...

...lisää Suomen metsiin. Olen koko kesän pihissyt innosta kertoa tämän asian blogin puolella, mutta halusin odottaa että asia on täysin varmaa. Asiahan on niin, että minä en lähde enää metsälle koiranohjaajana vaan ihan oikeana metsämiehenä tai siis naisena.

Kesän alussa päätin, että vihdoin on aika suorittaa metsästäjätutkinto. Kävin ennen koetta valmentavan kurssin, jota suosittelen kaikille jotka aikovat kokeen suorittaa. Kurssista oli erittäin paljon hyötyä ja siellä käytiin läpi kaikki asiat joita tutkinnon hyväksytyksi saamiseen tarvitaan. Kurssi sopi minulle erittäin hyvin, sillä yksin tutkintokirjojen lukeminen olisi ollut mahdottomuus enkä varmasti olisi löytänyt tarpeellisia tietoja paksujen kirjojen syövereistä.

Vinkkinä myös niille jotka aikovat kurssin suorittaa tai muuten vaan kiinnostaa lukea mitä kirjoissa sanotaan, kannattaa kirjat lainata kirjastosta. Näin säästää pitkän pennin!
Itse kokeessa oli 60 kysymystä, joista 10 oli tunnistamis tehtäviä. Kokeessa sai olla enintään kahdeksan virhettä.

Tietoa valmentavasta kurssista ja metsästäjätutkinnon suorittamisesta löytää Suomen Riistakeskuksen sivuilta.

Syksyllä sitten koittaa se aika mitä olen odottanut monta vuotta. Pääsen oikeasti metsälle Mantan kanssa ja toimimaan parina. Hyvää metsästyskauden odotusta kaikille!

MATCH SHOW 20.7.2016

Blogin instagramista jotkut ovat saattaneet huomata, että kävimme Mantan kanssa viime viikon keskiviikkona meille kesän ensimmäisissä mätsäreissä. Kesätyöt ja Mantan jatkuva karvan irtoaminen ovat olleet pitkälti tekosyitä jättää menemättä yhteenkään match show:hun aikaisemmin. 

        Kuitenkin viime viikolla minulla oli vapaata ja Mantan karvakin oli suhteellisen siedettävän näköinen, jotta ihmistenilmoille lähtemistä kannatti edes harkita. 

Erityistä innostusta lisäsi, että kyseisissä mätsäreissä oli mukana myös metsästyskoira -luokka. Joten kamat autoon ja kohti sekasortoa (josta ei vielä tiedetty).

Tapahtumapaikalla oli koiria reilusti, kuten yleensäkkin täkäläisissä mätsäreissä on. Kuitenkin ilmottautumis jono oli varmastikkin reilu parikymmentä metriä pitkä. Vaikka ilmottautumis aikaa oli varattu runsaasti, tästä iso kiitos järjestäjille, olivat useat ihmiset päättäneet selvästikkin jättää ilmottautumisen viimeiselle 15 minuutille. Ymmärrän toki, että monet pääsevät töistä vasta klo 16 jälkeen ja kotonakin pitää jokaisen käydä ennen paikalle tuloa.

Vanhasta viisastuneena olen päättänyt, että menemme kyseisiin isoihin tapahtumiin Mantan kanssa hyvissä ajoin, jotta se kerkeää tottua ihmisiin ja toisiin koiriin. Ilmottautumisen jälkeen on hyvä myös käydä kävelyllä lähiseudulla. 

Itse olimme sen verran ajoissa, jottei minulla ollut hätää jonottamisen kanssa. Huomattuaan ihmismäärän osa järjestäjistä kävi tarkastamassa valmiiksi rokotustodistukset jonossa olijoilta, mutta silti vastaanottopisteitä oli vain yksi... Kun itse pääsin pois ilmottautumisesta, jatkoi jono vain kasvamistaan.

Kehät itsessään alkoivat noin tunnin myöhässä. Tässä vaiheessa on myönnettävä, että harkitsin jo vahvasti lähtemistä paikanpäältä kun järjestäjillä(?) oli oma pehmokoira -kehä. Senkin jälkeen oli lapsi ja koira sekä lapsi ja pehmolelu kehät. Niiden aikana yksikään muu kehä ei pyörinyt. 

Vihdoin kun muutkin kehät lähtivät pyörimään oli metsästyskoira luokassa arvostelutahti ripeää, kuitenkin tarkkaa mistä olen hyvin iloinen. 

Omalla vuorollamme parikehässä Manta meni tosi kivasti. Vaikka se oli joutunut odottamaan todella pitkään ja on tunnetusti erittäin tylsistyvää sorttia, innostui se heti kun hän pääsi liikkeelle ja tekemään jotakin. Vastassamme ollutta koiraa en millään muista, olisiko ollut jonkinlainen noutaja, mutta näin jälkeenpäin kirjoitettuna asioita unohtuu. Meille tuomari antoi punaisen nauhan!

Jo kehää seurattuani näin millaisia koiria punaiseen kehään oli tulossa ja pienessä mielessäni osasin odottaa että emme välttämättä Mantan kanssa näin kovalle joukolle pärjää. Aavistukseni osui oikeaan. Vaikka Manta seisoi todella nätisti, valitettavasti maan hajut kiehtoivat enemmän kun alettiin ottamaan ravia-askeleita. Mantan sijoitus silti hienosti PUN.5.

Putoaminen oli meille kuitenkin suuri helpotus pitkän päivän jälkeen ja kaikenlisäksi me emme kerenneet kastua kun vettä alkoi satamaan! :D Mantan seurassa kuitenkin taas todettiin ettei kaikki ole niin vakavaa jos vähän kehässäkin leikitään. ;)

JOUTSAN RYHMÄNÄYTTELY 10.7

Joutsaan lähtö oli itselle erittäin extempore reissu. Kun lähtöön oli vain viisi tuntia, en ollut vieläkään varma pääsisinkö lähtemään kuvaus avuksi Keski-Suomeen päin. Lopputulos oli kuitenkin se, että autossa oli koirat ja suuntana Joutsa.
Lähdin siis ystäväni ja tämän koirien mukaan kuvaamaan ja ns. assistentiksi. ;D Matka meni mukavasti ja tuomari oli yllättävän ripeä. Joutsan näyttelyt olivat aika pienet, mutta se teki reissusta mukavamman, niin koirille kuin itsellekkin kun ei tarvinnut kehänlaidalla koko päivää viettää odottellessa vuoroa.
Menestystä tuli kiitettävästi ystäväni kasvateille ja jouduin siirtymään kuvausnaisesta esittäjäksi, kun koira sisarukset olivat keskenään kilpailemassa rotunsa paras -tittelistä. Sisaruksista veli vei ROP:in ja sisko sai VSP:n, ja molemmille SERT:it. Ei siis mikään hukkareissu.
Puhuttakoon vielä minun handleri taidoista (jotka ovat lähestulkoon olemattomia), on mukavaa saada esitettävksi koira joka juoksisi näyttävästi vaikka ilman hihnaa, hah! Mantan esittäminen on eri asia siinä mielessä, että jokainen tietää kuinka oma koira esiintyy parhaiten edukseen ja jokaisella on tietynlainen side omaan koiraansa.
Sivusilmällä seurasin melkein vieressä olevaa suomenpystykorva kehää aina, kun aikaa oli.

Kuvia Joutsan lapinkoira kehästä löytyy TÄÄLTÄ

EI KOIRAA OLE KARVOIHIN KATSOMINEN...

...mutta olen tehnyt sen Mantan kohdalla silti. Mutta nyt ei puhutakkaan siitä mitä useimmat varmasti jo ajattelivat, "Ehei". Nyt puhutaan koiran turkista, omasta karvapuvusta tai millä nimellä sitä itse haluaakaan kutsua. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Koska en osaa mennä arvioimaan sen syvemmin muiden rotujen karvapeitteitä, en tee nyt sitä.
 Tarkennuksena jos putositte jo kärryiltä. Nyt kerron hieman suomenpystykorvan turkista, sen muutoksista vuodenaikojen mukaan yms. Ottakaa huomioon, että nämä ovat omia kokemuksiani/mielipiteitäni.

Vuodenajoilla on paljon vaikutuksia pystykorvien karvapeitteeseen. Lämpimänä vuodenaikoina myös pystykorvan karva on kesäkarvassa, kuten myös useilla muilla roduilla. Manta tiputtaa oman karvansa kahdesti vuodessa, kesä-, heinäkuun vaihteessa ensimmäisen kerran ja toisen kerran marras-, joulukuun vaihteessa.

Alla oleva kuva kertoo "dramaattisesti" kuinka paljon vaikutusta vuodenajoilla on Mantan karvapeitteeseen, niin laadullisesti, värillisesti ja koostumuksellisesti.

Kesäisin lähtee pohjavilla kokonaan pois ja Manta näyttää mielestäni heti karvojen lähdettyä kynityltä koiralta. Aurinko vaalentaa turkkia erittäin paljon. Erityisesti Mantan osalta tämä korostuu entisestää, sillä koira nauttii kirjaimellisesti auringon ottamisesta ja lämmön tunteesta. Erityisesti tänä kesänä Manta on vaalentunut hyvin paljon. On kuitenkin otettava huomioon, että Mantallakin alkaa pikkuhiljaa olla ikää, jolloin karvan laatu ja väri heikkenevät.

Talvella karva on tiivistä ja hyvin paksua, erityisesti eturuumiin alueella. Väri on tumman punainen ja karva on suoraa. Kesäisin karva on valitettavasti kippuran puoleista ja tällöin päivittäinen lohiöljy hoitaa asian.
Kesällä Mantasta tuntuu irtoavan jokainen karva, mikä koirassa on ollut talvella kiinni, mm. pohjavilla ja päällyskarva. Kesä-, heinäkuun aikana Manta ei turkkinsa puolesta ole aivan kauneimmillaan, sillä päällyskarva yrittää löytää normaalin paikkansa ja tasoittua pohjavillan irrottua.

17.6.2015

17.9.2015

23.11.2015
(Tosiaan lumi tuli ja lumi suli näiden kahden kuvan välissä)
...

6.12.2015

17.2.2016

Toivon näiden kuvien auttavan hahmottamaan kuinka turkki muuttuu vuodenaikojen mukaan ja missä kohtaan vuotta mitäkin Mantan kohdalla turkin kanssa tapahtuu. 

MAISTIAINEN LOMASTA

Ahh, loma! Tosin, ei aivan. Oma lomani alkaa ensi viikolla ja sitä kestää noin kaksi viikkoa, mutta eilen saimme Mantan kanssa maistiaiset lomasta. Toisaalta, karvakuonon ei tarvitse maistiaisia, sillä se makaa jokaisena aurinkoisena ja lämpimänä päivänä koppinsa katolla raajat levällään, paistattelemassa auringossa. On se koiran elämä aina niin rankkaa! :D
Mantan turkista auringossa paistattelu näkyy selvästi, sillä koira alkaa olla melkein jokapaikasta aivan vaalea, ei kiva.

Aamusta lastattiin auto täyteen tavaraa ja koira sinne myös ja suunnattiin Ilomantsiin. Ajomatka sujui hyvin, Mantan köllötellessä takapenkillä, välillä ikkunasta ulos tuijotellen. Haimme veneemme veljeltäni ja suuntasimme Nuorajärvelle.
Ilma suosi meitä kunnolla ja reissun päämääränä oli Jänissaari. Välittömästi autosta ulos päästyämme noin tunnin ajamisen jälkeen kimppuumme hyökkäsivät paarmat! Jopa Mantan hermot katkesivat ja se alkoi napsimaan hornetteja ilmasta samalla juosten ympyrää. Hiiskatin ötökkämyrkyistä ei ollut mitään hyötyä!

Vene vasille, tavarat kyytiin ja koiralle ja itselle pelastusliivit päälle. Eräs nainen rannalla nauroi ja sanoi kuinka suloiselta Manta näyttikään pelastusliivit päällään. Totesin hänelle, että vesillä tulee sekä koirien ja ihmisten olla turvallisesti.

Manta hyppäsi veneeseen hienosti pyytämällä ja otti normaalin paikkansa veneen keulasta. Siinä se napotti välillä istuen, maaten ja seisten. Muiden veneilijöiden mielestä oli selvästi huvittavaa kuinka koira tapitti järveä tiukasti ja istui rauhallisesti nauttien "meri-ilmasta".

Päämäärään päästyämme Manta odotti veneen kohahtavan rantahiekkaan ja hyppäsi sitten pois kyydistä. Siinä meidän ihmisten sitoessa venettä kiinni, otti Manta ritolat ja lähti tutkimusmatkalle saaren metsikön syvyyksiin. Hetken sitä huutelin vaikka tiesin ettei se saarelta kovin pitkälle pääse ellei siitä sitten kuoriudu himo uimari. ;D Nopeasti se palasi rannalle ja kiinnitin sen liinaan, jotta ei menisi häiritsemään saaren lintuasukkeja.

Mantaa yritin kannustaa uimahommiin, mutta viilennykseksi Mantalle riitti vain rantavedessä hölkyttely. Välillä sekin otti aurinkoa ja sen kanssa sai lekkiä milloin kävyllä ja milloin ihan oikealla lelulla.
Myös eväät olivat koko reissun ajan tarkasti vartioituina ja pystärikin muuttui erittäin ihmisläheiseksi kun makkaroita paisteltiin. Voi tuota Mantaa <3 

MADE IN FINLAND

Pohjois-Karjalassa on viimeisten päivien aikana ollut mukavan lämmintä, mutta Mantan kannalta lämpö voi olla liiallistakin. Välillä ollaan vilvoiteltu rantavedessä kahlaamalla ja jääpaloja vesikuppiin lisäten.

Lenkkeily on jätetty iltoihin ja päivällä on sitten otettu aurinkoa pikinokan voimin omalla nurmikolla maaten. Kyllä Manta nauttii kun saa irtoilevia karvatupsuja hangata nurmikolla ja ottaa aurinkoa tiettyyn pisteeseen asti kunnes alkaa varjolle olla tarvetta.

Saatiinkin Mantan kanssa kutsu taas koirapuistoon illalla, jossa sitten oli taas monenmoisia uusia tuttavuuksia. Muutama vihikoira ja tuttu ja turvallinen lapinkoira lauma. Vihikoirien kanssa tuli toimeen oikein hyvin, tosin ääntä pystäri tykkäsi taas pitää. :D

Mantasta taisi kuoriutua pieni roturasisti, nimittäin ei valitettavasti tullut lainkaan toimeen puistoon tulleisiin ajokoiriin. Sikäli outoa, sillä Manta on tullut aikaisemmin toimeen ajokoirien kanssa oikein hyvin.
Mutta onneksi puistossa oli muuten oikein mukavaa ja suomalaiset rodut vallitsivat jälleen!

Mutta huomenna pakkaudutaan Mantan kanssa autoon ja suunnataan kuono kohti Ilomantsia ja lähdetään hieman vesille ja testailemaan uusia pelastusliivejä!