LUNTA NÄKYVISSÄ

Viikonloppua on vietetty meilläpäin lumisissa merkeissä. Manta on ollut lumesta hyvin innoissaan vaikka on nähnyt sitä monena vuonna. Perjantaiaamun lenkille päätin ottaa kameran mukaan ja lähteä kuvaamaan Mantaa yhdessä serkkuni kanssa. Kamera on pölyttynyt kaapissani jo monen viikon ajan, mutta nyt pääsin kunnolla kuvaamaan ja tutustumaan paremmin uuteen objektiiviini. Mantalla on vaihtumassa juurikin talvikarva ja juoksujenkin odotetaan tulevan joulukuun puolella, siihen suuntaan Mantan käyttäytyminen on alkanut taas kallistua.

Pitkän odotuksenkin jälkeen sain myös samaan kuvaan Mantan ja itseni. Muutenkin luminen päivä oli todella mukava ja Manta selvästikkin nautti lumessa pyörimisestä. Saattaa ollakkin, että päädyn käyttämään perjantaina aikana otettuja kuvia, uuden talvisemman bannerin tekemiseen. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea uutta blogiin on tulossa... ;)

Hyvää marraskuun loppua kaikille ja tapaamme blogin puolella varmasti taas joulukuussa! Kaikkea jännää on luvassa. ;)

ROKOTUKSET KUNTOON

Hyvää lauantaita kaikille!
Tällä viikolla pääsin lähtemään kotiin jo torstai-iltana, joten sain hieman pidemmän viikonlopun. Päätin käyttää hyväkseni vapaapäiväni ja varasin Mantalle eläinlääkäri ajan perjantaille. Eilen sitten käytiin uusimassa rokotuksia ja samalla lääkäri teki tavallisen katsauksen Mantaan. Kaikki oli hyvin. Manta oli juuri sopivassa kunnossa, ei ollut liian laiha tai lihava. Hampaat olivat hyvässä kunnossa ja Neiti antoi lääkärin katsoa ne nätisti. Vaikka Manta stressaa eläinlääkärillä todella paljon, antaa se silti lääkärien tehdä kaikki toimenpiteet kaikessa rauhassa. Rokotusten laittaminenkin sujui näpsäkästi ja koko tarkastus oli ohi kymmenessä minuutissa.
Ennen meille varattua aikaa, vein Mantan odotushuoneessa olevalle puntarille ja katsoin painon, mikä on tullut tavaksi aina lääkäri käynneillä. 11.4kg oli tämänhetkinen paino, mikä on Mantan ihannepaino.  Kaikki siis tälläkin eläinlääkäri reissulla hyvin!

KOTIMAISTEN ROTUJEN KRUUNUNJALOKIVI

Eilen MTV3:sen kymmenen uutisissa oli juttua jo pidemmänkin aikaa puhututtaneesta suomenpystykorvien vähenemisestä. Kansalliskoiramme tuntuu jääneen unholaan ihmisten mielistä ja pentueet vähentyneet. Suomenpystykorvan pennuille kysyntää olisi, mutta pentueita vähän, jolloin pentuja ei riitä kaikille halukkaille. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa suomenpystykorvan nykyisen, jo valmiiksi pienen kannan puolittumiseen, tämän seurauksena pystykorvien geeniperimä pienenee pienenemistään. Suurin ongelma muodostuu, kun pystykorvien samanperintäisyys lisääntyy. Tutkittujen suomenpystykorvien on huomattu olevan samaperintäisyysasteiltaan jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa. Kannan ja koirien geeniperimän pienentyessä tulee hyvin mahdolliseksi, että perinnölliset sairaudet lisääntyvät huomattavasti.

Ohjatulla jalostustyöllä on huomattu olevan vaikutusta aijemmin suomenpystykorvia vaivanneeseen perinnölliseen epilepsiaan. Sairauden on huomattu vähentyneen kannasta jonkin verran vaikka vielä ei kuitenkaan ole syytä lopettaa terveen kannan vahvistamista. Lisää ongelmia tuo jalostuksessa käytettävien yksilöiden vähäinen käyttö.(Muotoilultaan huono lause)  Koiria käytetään jalostuksessa siis vain muutamia kertoja tai vain kerran. Missään nimessä en tarkoita massajalostamista, vaan terveydellisesti tarkastettujen yksilöiden geenien levittämistä. Rekisteröityjä pentuja on viime vuosina ollut alle 600 vuodessa vaikka 1968, joka oli pentuvälityksen kulta-aikaa rekisteröitiin silloin lähes 3000 pentua.

Suomenpystykorva on monimuotoinen koira, joka on avoin ja suhtautuu uusiin asioihin positiivisesti. Vaikka monet vielä tänäkin päivänä pitävät rotua räksyttävänä maatalon vartijana, on rotua käytetty monenlaisissa harrastuksissa. Tarkoituksenani ei ole tuputtaa rotua kenellekkään vain ainoastaan valaista, kuinka kansallisaarteellamme tänä päivänä menee. Edes kaikki suomenpystykorvan omistajat eivät tiedä kuinka rodun kannalle on käymässä. 

Kennelliittokin on ottanut asian huomioon. Heidän tarkoituksenaan on tavoittaa 2-4 vuotiaiden suomenpystykorva narttujen omistajia, jakaen tietoa jalostuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Eniten hyvää geenipohjaa on löydettävissä niistä koirista, joita ei ole käytetty testeissä ja näyttelyissä. Kuitenkin tämä ryhmä on vaikea saada kiinni ja tietoisiksi meneillään olevasta geeniperimän laajentamisesta. Kennenliitolla on kuitenkin tietyt "kriteerit" joita he suosittelevat koiralla olevan ennen kuin jalostukseen ryhtyy. mm. oikeanlainen rakenne ja metsässä toimiminen, näillä kriteereillä pyritään säilyttämään rodun alkuperäiset piirteet.

MTV3:sen  Kansalliskoiran kanta uhattuna -uutisen voit katsoa TÄSTÄ. 

Uutisessa todetaan suomenpystykorvan sopivan kaupunkeihin yhtälailla, kuin mikä tahansa muukin koira, kunhan se pentuna siihen totutetaan. Myös pelko epilepsia herkkyydestä mainitaan ja todetaan ettei senkään nykyisin pitäisi olla este pystykorvan pennun hankkimiselle.

"Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa."

-Hugo Richard Sandberg-

Kirjoitelkaa kommentteihin ajatuksianne suomenpystykorva kannan vähentymisestä ja ideoita kuinka kanta saataisiin elpymään. :)