Sivut

perjantai 27. joulukuuta 2013

We wish you a Merry Christmas~

Vuosi 2013 alkaa olla kohta lopuillaan ja joulukin vierähti nopeasti ohi. Hirmuinen stressaaminen viimeiset kolme viikkoa ja sitten joulu on oikeastanaan parissa päivässä ohi. No sitä on juhlittu kunnolla ja lahjoja avattu. Sen verran kerron, kämäsellä digikameralla otetut kuvat jäävät historiaan... Ja tervetuloa järkkäri kuvat! Paketista minulle löytyi Nikon:in D3100 järjestelmäkamera ja kameralaukku. JES! Mantakin sai pari lahjaa, ei paljon, mutta kuitenkin. :)





Kuka väitti, että joulusta tulee muka musta?? Onhan tuota lunta. 
Pitihän Mantalle ostaa punainen Rukka panta, kun edellinen nahka panta oli jo hieman "rapistunut". Jouluksi pitää olla myös luu. En itse halua ostaa luita, joiden päissä on solmut, kun on kuullut monia tarinoita jolloin koira on melkein tukehtunut niihin. Manta ei ole kyllä koskaan ollut lähelläkään nielaista solmua, mutta jotenkin nyt on turvallisempi olo jättää koira syömään tuollaista luuta itsekseen. 
Mantan valkoiset kaverit tulivat käymään joulupäivänä. Neidin onneksi hän oli ulkona häkissä. Hermoromahdus olisi saattanut olla lähellä... Vasemmalla Oliver ja oikealla Omar. Suloiset karvapallot, ja pehmeät sellaiset.



Tälläinen joulu siis meillä, nyt odotellaan uutta vuotta! 
 P.S Ennen vuoden loppua saattaa tulla viimeinen postaus ja sen jälkeen blogi on uudistuksien vallassa. Vuosi 2013 pyyhitään pois kartalta ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

6 kommenttia:

  1. Hieno tuo punainen rukan panta. Itselläni on kamerana Canon EOS 1100D, kivaa että sinäkin sait järkkärin. :) Meillä oli ikävä kyllä musta joulu. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan harmi, ei täälläkään sitä lunta ollut kehuttavasti. Ruoho paistoi pihassa kuin keväällä. Pienissä kasoissa lunta oli. :/

      Poista
  2. Itsellä sama kamera, ja voin sanoa että on hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinin että kamera on hyvä. :) Toivottavasti nyt kuvien laatu paranee ;)

      Poista
  3. Voi itku tuota kuvaa missä Manta makaa punaisella matolla, on niin edesmenneen emänsä Tuikun näköinen että aina tulee kyyneleet silmiin kun tuota katson... Varsinkin silmät ja tuo katse, sydäntäliikuttava katse! Ihana!!!
    A-MT

    VastaaPoista
  4. Ja siis Mantahan ei ole Tuikku, vaan oma ihana itsensä! Tuntuu vaan niin käsittämättömän hyvältä nähdä näissä "lapsukaisissa" tuttuja piirteitä, siellä se mammakin pentujensa mukana kulkee. Ihan kuin osan omasta edesmennestä koirasta saisi takaisin näitten jälkeläisten kautta. Se on mielen herkistävä tunne, kun Tuikku katsoo minua Mantan silmin...

    VastaaPoista

Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)