Olin taas aikeissa lähteä viikonlopuksi Mantan ja isän kanssa metsälle mutta noin 8 aikaan illalla tuli isälle soitto, että samaisessa saaressa, jossa olimme viime viikonloppuna on tullut 12 villisikaa. Siinä sitten kysyin, että pääsenkö mukaan vai jäänkö kotiin ja vastaus oli, ettei sinne oteta "aseettomia". Ihan ymmärrettävää sillä villisiat ovat todella vaarallisia petoja. Isä sanoi ettei Mantakaan pääse mukaan, mikä oli minulle jokseenkin todella suuri helpotus. Isä lähti sitten pakkailemaan tavaroita, koska heti 5 aikaan aamulla olisi olta valmiina sikajahtiin joten lähtö ensin Ilomantsiin olisi tehtävä heti. Jatkoin normaalisti piirrustuskilpailuun menevän kuvan piirtämistä, jossa yllätys yllätys on Manta. (Lemmikin syksy- kilpailu löytyy linkisä)
Vain puolituntia äkkilähdösta tuli taas puhelu, jossa metsästysporukka oli päättänyt, että ainut koira joka on tarpeeksi "rohkea" ja haukkuu isoja eläimiä on Manta. Vaikka parivuotta sitten Manta tosiaan haukkui hienosti karhua tuli minulle pienoinen pelko takaraivoon. Villisiat ovat tunnetusti todella vaarallisia ja voivat tappaa pedon tavoin. Kai pieni pelkotila on ihan asiallista.
Todella tohkeissaan koira oli lähdössä metsälle ja puhkui oikein intoa päästä näyttämään kaikille, että pienin voi olla siitä huolimatta se taitavin. Onneksi Manta ei ole koirana kuitenkaan ainut, sillä joku ajokoira on myös kelpuutettu mukaan. Manta on niin sanotusti noussut arvoasteikossa.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta uskon todella paljon Mantan taitoihin ja uskon sen myös ymmärtävän mikä on sillekkin liikaa jottei mene liian lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)