Itse katsastelin tuossa nettisurffailun ohella erillaiset äidit tv-sarjaa ja mieleeni pulpahti kysymys,
"Voiko koira olla onneton ilman omia lapsiaan?" Voiko se? Eläimilläkin on tunteet samalla tavalla kuin ihmiselläkin. Nainen voi olla onneton lapsettomuuden takia, miksei sitten koirakin??
Manta tulee todennäköisimmin olemaan pennuitta koko ikänsä ja hieman apealle mielelle se pani minut, kun mietin, että voiko koira olla onneton ilman pentuja. Vaikka Manta ei voi saada pentuja/sitä ei voi astuttaa se voi varmasti olla silti onnellinen. Ainakin toivon niin, onneksi sillä on pehmoleluja joita se voi hoivata vaikka niin kova pystis onkin.
Miksi minulle tulee oikeasti Mantasta mieleen minä itse? Onko se sanonta oikeasti totta, että koira on kuin omistajansa? Olemme molemmat todellisia luupäitä. Mitään ei voi antaa perjaatteessa ilmaiseksi. Mitään ei voi tietenkään tehdä ensimmäisellä käskyllä. "Pieni mutta pippurinen", käy hyvin noihin lauseisiin. En ole koskaan ollut pitkä, eikä Mantakaan ole iso, kuinka monta kertaa olenkaan kuullut sanottavan "Onpa se pieni" siihen voisin ainoastaan vastata, "Mutta sitä suurempi ego." ja se tuntuu aina vain kasvavan. ^^ Se on meidän Manta, siksi meidän Manta on Manta. Siksi se ei ole kukaan muu kuin Manta.
Ja miksi olisi kun se voisi olla juuri se jota rakastettaan, (tosin joku ei tykkää sen haukusta, kun yrittää nukkua. Vink vink meidän mamma.) ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)