Ruusuja ja karvakuonoja

9 päivää vietin Enon Sikrenvaarassa kriparilla. Lähdin leirille siis 26 kesäkuuta ja 4 heinäkuuta, perjantaina pääsin kotiin. Lauantaina heti kello 10 kirkkoon päätösliturgiaan. Ikävä kotiin kävi pariin kertaan aika kovaksi ja varsinkin Mantaa tuli ikävä.
Sillä aikaa kun olin leirillä äitini käytti Mantan eläinlääkärissä, jossa neiti sai kaksi rokotetta. Jäi taas hieman viimetinkaan tuo rokotepassin katsominen, kun tajuttiin noin viikko aikaisemmin ettei muutama rokote ollut enää voimassa, onneksi Kivuttomalle voi varata ajan netin kautta ja haluamalle päivälle. Rokotteet uusittiin ja Mantalla oli paino noussut 10.4kg:stä 11.5kg! Nyt on ihannepaino Mantalla, aina ollaan rimaa hipoen oltu kymmenen kilon alapuolella ja nyt se on sitten hieman reilummin yli.
Myös kääpiösnautseri Gombo oli meillä hoidossa, kun olin leirillä. Karvakamut tuntevat toisensa jo hyvin ja mukavasti oli yhteiselö sujunut.

Kerkesin nähdä Mantan pikaisesti perjantai iltana, kunnes neiti piti viedä kiireisellä aikataululla hoitoon viideksi, mutta aikataulu ei ihan pitänyt. Isäni haki minut neljältä Joensuun keskustasta, jonne bussi oli saapunut. Sitten piti hakea vielä kukka-asetelma ja muutamia tarpeita kakkuihin. Puoli kuudelta olimme hoitolassa, mutta onneksi henkilökunta on niin joustavaa ettei heitä haitannut pieni viive. Vein Mantan häkkiin, jonne neiti tepsutteli kiltisti, mutta kun otin neidiltä pannan pois taisi Manta tajuta, että joutuu jäämään sinne. Tassullä häkin rakojen välistä yrittä meitä manipuloida päästämään pois. Silloin iski hirveä olo jättää koira sinne, mutta onhan neiti ollut siellä aikaisemminkin joten uskoin sen pärjäävän nytkin.
Ja pärjäsihän se. Oli ensimmäistä kertaa ikinä syönyt siellä ja henkilökunta oli todella iloinen tästä asiasta. Yleensä Manta ei ollut koskenut ruokaansa. Neiti oli lopettanut uikuttamisen pian lähtömme jälkeen, sillä oli päässyt metsään pitkälle lenkille. :)

Sain mahtavan yllätyksen kotona perjantaina, kun olimme vieneet Mantan. Isäni käski hakea jotkut pihdit autotallista. Menin hakemaan pihtejä paikasta, jossa isäni kertoi niiden olevan ja mitäs sieltä löytyikään... Skootteri! Solifer GT4, aivan upea uusi skode. Yllätys tuli aivan puskan takaa ja olen siitä mahdottoman kiitollinen. Kortin maksan sitten itse rippirahoillani. Halusin vielä ostaa itsellenikin jotain muutakin, joten uusi puhelin saapuu maanantaina, Samsung galaxy s4. Nyt onnistuu kuvien ottaminen puhelimellakin, sillä puhelimen kamera on hyvää luokkaa.

Nyt on tapahtunut niin paljon asioita ja olen kirjoittanut tähän paljon, mutten siltikään ole varma muistinko kaiken tärkeän.