Sivut

maanantai 9. marraskuuta 2015

KOTIMAISTEN ROTUJEN KRUUNUNJALOKIVI

Eilen MTV3:sen kymmenen uutisissa oli juttua jo pidemmänkin aikaa puhututtaneesta suomenpystykorvien vähenemisestä. Kansalliskoiramme tuntuu jääneen unholaan ihmisten mielistä ja pentueet vähentyneet. Suomenpystykorvan pennuille kysyntää olisi, mutta pentueita vähän, jolloin pentuja ei riitä kaikille halukkaille. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa suomenpystykorvan nykyisen, jo valmiiksi pienen kannan puolittumiseen, tämän seurauksena pystykorvien geeniperimä pienenee pienenemistään. Suurin ongelma muodostuu, kun pystykorvien samanperintäisyys lisääntyy. Tutkittujen suomenpystykorvien on huomattu olevan samaperintäisyysasteiltaan jonkinlaisessa yhteydessä toisiinsa. Kannan ja koirien geeniperimän pienentyessä tulee hyvin mahdolliseksi, että perinnölliset sairaudet lisääntyvät huomattavasti.
Ohjatulla jalostustyöllä on huomattu olevan vaikutusta aijemmin suomenpystykorvia vaivanneeseen perinnölliseen epilepsiaan. Sairauden on huomattu vähentyneen kannasta jonkin verran vaikka vielä ei kuitenkaan ole syytä lopettaa terveen kannan vahvistamista. Lisää ongelmia tuo jalostuksessa käytettävien yksilöiden vähäinen käyttö.(Muotoilultaan huono lause)  Koiria käytetään jalostuksessa siis vain muutamia kertoja tai vain kerran. Missään nimessä en tarkoita massajalostamista, vaan terveydellisesti tarkastettujen yksilöiden geenien levittämistä. Rekisteröityjä pentuja on viime vuosina ollut alle 600 vuodessa vaikka 1968, joka oli pentuvälityksen kulta-aikaa rekisteröitiin silloin lähes 3000 pentua.

Suomenpystykorva on monimuotoinen koira, joka on avoin ja suhtautuu uusiin asioihin positiivisesti. Vaikka monet vielä tänäkin päivänä pitävät rotua räksyttävänä maatalon vartijana, on rotua käytetty monenlaisissa harrastuksissa. Tarkoituksenani ei ole tuputtaa rotua kenellekkään vain ainoastaan valaista, kuinka kansallisaarteellamme tänä päivänä menee. Edes kaikki suomenpystykorvan omistajat eivät tiedä kuinka rodun kannalle on käymässä. 

Kennelliittokin on ottanut asian huomioon. Heidän tarkoituksenaan on tavoittaa 2-4 vuotiaiden suomenpystykorva narttujen omistajia, jakaen tietoa jalostuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Eniten hyvää geenipohjaa on löydettävissä niistä koirista, joita ei ole käytetty testeissä ja näyttelyissä. Kuitenkin tämä ryhmä on vaikea saada kiinni ja tietoisiksi meneillään olevasta geeniperimän laajentamisesta. Kennenliitolla on kuitenkin tietyt "kriteerit" joita he suosittelevat koiralla olevan ennen kuin jalostukseen ryhtyy. mm. oikeanlainen rakenne ja metsässä toimiminen, näillä kriteereillä pyritään säilyttämään rodun alkuperäiset piirteet.

MTV3:sen  Kansalliskoiran kanta uhattuna -uutisen voit katsoa TÄSTÄ
Uutisessa todetaan suomenpystykorvan sopivan kaupunkeihin yhtälailla, kuin mikä tahansa muukin koira, kunhan se pentuna siihen totutetaan. Myös pelko epilepsia herkkyydestä mainitaan ja todetaan ettei senkään nykyisin pitäisi olla este pystykorvan pennun hankkimiselle.


"Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa."
-Hugo Richard Sandberg-


Kirjoitelkaa kommentteihin ajatuksianne suomenpystykorva kannan vähentymisestä ja ideoita kuinka kanta saataisiin elpymään. :)

7 kommenttia:

  1. Samansuuntaisesta aiheesta kirjoitin itsekin pari kuukautta sitten. Näitä uutisia on tullut luettua tässä lähiaikoina aika paljon ja vähän se pystykorva"fanina" alkaa harmittamaan. Onneksi rodun tulevaisuutta pyritään turvaamaan :). Uutisessa mainittiin epilepsia, niin tuli mieleen että onko Mantalla epilepsiaa? Helyllä on ja ikävä sairaus, itsellä avuton olo, kun koira saa kohtauksen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Itselle tuli tuosta mtv3:sen uutisesta viimeistään sellainen kirjoituskärpäsen puraisu, että piti varata aikaa kirjoittamiseen. Jäänyt vähän kirjoittelu(liiankin) vähäiselle.
      Sitten kysymykseesi, johon onnekseni on vastaus, ei. Mantalla ei ole todettu epilepsiaa vaikka pelko siitä kalvaa kuitenkin takaraivossa joka päivä. Mantan emä kuitenkin sairastui vanhemmalla iällä diabetekseen, joka on myöskin periytyvä sairaus. Kuitenkaan mitään merkkejä sairauksista ei onneksi ole vielä Mantalle tullut. (Toivottavasti ei tulekkaan)
      Olen pahoillani että Helyllä on epilepsia, olen kuullutkin että siinä tuntee olonsa tosissaankin avuttomaksi, varsinkin kuin esimerkiksi minä joka en osaa auttaa milläänlailla, jos sellainen kohtaus sattuisi tulemaan. :/ Mutta Hely taitaa pärjätä kuitenkin ihan hyvin normaalissa elämässä? :)

      Poista
    2. Ompas kiva kuulla ettei Mantalla ole mitään sairauksia :). Hely pärjää oikein hyvin epilepsian kanssa. Kohtauksia tulee harvoin, joten mitään lääkitystä ei tarvinnut laittaa

      Poista
  2. Oi ihana postaus! Saanko linkata tämän postauksen blogissani? (itsellänikin suomenpystykorva-blogi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mukavaa kun pidit postauksesta ja saa tottakai linkata. :)

      Poista
  3. Tuli aivan sattumalta tämä teidän Manta tähän koneelleni, tais tulla facebookin sivuistoilta. Lueskelin Mantan blogia, mukavia juttuja ja tapahtumia. Meillä on tän Koppeloemon kennelistä kotoisin olevan Nönön pentu Riitu. Meillä Riitua sanotaan Nönöksi äitinsä mukaan. Molemmat ovat erittäin mukavia, viisaita seurallisia pystäreitä. Riitusta on oma blogikin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Nönö! Mukava kuulla, että löysit blogin ja pidit siitä. En olekaan kuullut mitään Mantan sisaruksista, niin saman pentueen kuin vanhemmankaan. Kiva kuulla, että Koppeloemon kennelin kasvatit ovat saaneet sukuun jatkoa. Mantakin on todella seurallinen pystäri ja itse pidän juuris siitä piirteestä koirassa. Pitää käydä Riitun blogi katsomassa! :)

      Poista

Jätäthän tassunjälkesi kommettiboxiin! :)